keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sitä sattuu mitä tapahtuu

Kaaalinkkakakalaliaalksksakkakskkaak nonii joo kyllä nyt pystyy parempaan....

Eli Laosiin tultiin,laosissa mentiin, ja huomenna lähdetään laosista kyseistä syistä.. Lintassa! mutta kulttuuria kulttuuria! TÄÄLLÄ EI TARVITSE TEHDÄ PUOTIAPUOTIA, ELI TINKIÄ!!! niin paljoh.. mutta kalliimpi kuin Kambodza, joten 5-1 tilanne kolmannen erän jälkeen..Hetkonen..

Tulimme siis Laosiin helpon rajan jälkeen, Rikulla vähän otti viisumista kiinni, mutta sakkoja ei tarvinnut maksaa paljoa.. SAKKOOJA SAKKOOJA ISOOJA SAKKOO EMME ME PIHTAILE ILOSTA ANNAMME SAKKOJA SAKKOJA OMASI TUU NOUTAMAAN!!! tsori..Laos hämmensi alussa rauhallisuudellaan, ei korkeita rakennuksia, ihmiset ei pompi silmille, ja vähän liikennettä.. Mutta pakko myös antaa miinus merkki Laosin lämpöasteista, kyllä tekin sen täällä huomaisitte :) tarvii pistää pitkää paitaa päälle ja se on merkki ei-niin-hyvästä-meiningistä. Laosissa tapasimme suunnitellusti Akun ja Villen muinaiselta Vietnam reissulta, ja poikien kanssa aika on aika leppoista, ja urpoilu on jatkuvaa sorttia.. Reissasimme siis pääosin Laosin näiden herrasmiesten kanssa.. 

hulvaton kuvasarja herrasmiehistä


Saapumisesta päivän verran eteenpäin lähdimme kohti monnituksen multihuipentumaa Vangvieniä, jossa meno on lunkia, ja ihmisiä kohtuu vähän.. 

Vangvienissä hengasimme muutaman päivän, Samu kävi kalliokiipeleimässä paikallisen Sensein kanssa, joka huomasi valitun uskomattomat ylimaagiset liito-ominaisuudet, unohtamatta mustaa magiaa, ja opetti Samulle yksityistunnilla ja kikka b-52B:n tekniikoita, joista H(oo)jallis Harkimokin on vähän kiinnostunut markkinointimielessä, eli monta vuorta valloitettiin, ja lopussa aiheesta videota, jos jaksatte sinne asti selvitä, reeniä, ei ole paljoa.. Riku kävi etsimässä sen sijaan itseään läheisestä luolasta, sitä kuitenkaan löytämättä, joten ei kehumista.. Eräänä väsyneenä aamuna otimme Traktorin renkaat alle, perseet renkaalle, kaljat koneeseen ja urpoilemaan jokea pitkin.. todella lungia menoa, ei mitään örvellystä niinkuin Enna-täti väitti :) Ensimmäisen tunnin aurinko paisto, ja sitten se meni pois, ja tuli kylmyys, stressi, voimattomuus, ja pelko kylmää jokea kohtaan.. Suosittelemme siis kaljakelluntaa aloitteville kelluntaa suoritettavaksi klo 12 alkaen, ellei toisin käsketä, tai fyysinen olotila yllätä.

kaljatyyppinenkellunta. Ennalle Terveiset!


Vientianeen, eli pääkaupunkiin lähdimme takaisin jouluaattona, ja täällä onkin sitten hengattu siitä lähtien, saatiin pitkästä aikaa pyykitkin pesuun, unirytmi sekaisin, ja reissusuunnitelmaa vähän kokoon.. ihan vähän vaan.. Jouluaattona kävimme porukalla syömässä kalliisti, ja sen jälkeen olikin hostellilla ilmaista vodkaa tarjolla, mutta näistä välittämättä kävelimme urheasti voitto mielessä suoraan petiin..Kuvaa tapahtuneesta ilmeisesti tulossa facebookiin, kyseinen klippi saattaa olla myös väärennös, emme allekirjoita tapahtuneita.. 

Aku ja Ville lähtivät eilispäivänä kohti bangkokia, ja me sinne perässä heti kun saadaan passit takaisin thaimaan lähetystöstä, jonne kävimme ne tänään viemässä.. Yllättäen homma vie ainoastaan päivän, joten ehkä jo huomenna lampsimme kohti bangkokia. 



Bangkokissa Henkan kämpillä on uudenvuoden festivaali, jossa tarjolla Samun leiristä Rakkautta ja Piikkilankaa, Rikun patteristosta lähtee Viski/Rommi Tiimin veto ja tapahtumat, joka yrittää ottaa ylänelsonia Henkan "Pokeria Pienissä Ry" yhdistyksestä. Tulokset julkaistaan seuraavassa blogissa, eli vetoja pystyyn ison pensselin facebook saitilla, palkinnot julkaistaan voittajien selvittyä..

AIVAN, ja Eerik tulee mestoille 31.12, ja sitten on puoli bangkokia matalana.. Sitten suuntaamme muikkusmaisesti etelää kohti, koska onhan siellä lämpimämpää, ja etelässä on sanalla sanottuna hauskaa.. 

NII JA HEI MITÄS V*****!!!! EI OO RAHOJA NÄKYNY GOOGLEN MAINOSTILILTÄ!! ELI OLLAANKO SITÄ OLTU LAISKOJA NIISSÄ KLIKKAILUISSA, KATTOKAA NY ON HOTELLIA PATTAYALTA, JA TIES MITÄ HALPALENTOJA ETTÄ KLIKKI SIITÄ, JA SIT TÄNNE!!! KLIKKAAJAT KLIKKAA..LENTÄJÄT LENTÄÄ ja video pitää lisätä vielä..




Termistöä ei oleee..

näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

-RS

torstai 20. joulukuuta 2012

Valitettavasti me ollaan jo eellä! toxic twins re-unite


Mitäs mitäs, mihis se viimenen blogisuttaus päättykään,  jaa niin, se nyt oli taas ihan paskaa.. Nyt puristetaan normaalisti ja pikkurokulilla homma kuoseihin.

Puolet blogista suoritetaan tutuksi käyneellä tuplareportaasi suoritteella niskat taittaen, jotta varmisti vähätkin lukijat lopettaisit lukemisen.. MUTTA RABBE LUKEE SILTI!!! ei mitää vapautuksia..
Noni, aloittakaamme Pispalan Shamaanin euroopan kiertueesta. Samu siis palasi 18. päivä kuluvuu kuukautta, tottakai herran vuonna 2012, mutta sitä ennen tapahtui vielä yhtä paljon, kuin ikean lihapulla osastolla sunnuntaimölliköissä.. kiertue oli hienosti suunniteltu jo päiviä etukäteen, ja 20 euron päiväbudjetinkin Samu piti visusti koko ajan mielessä, ja piti myös mielessä sen, että ensi lauantaista tulisi ikimuistoinen.. Roiloroilo, se on kolmiiroilo, tontut sammuu, pukki vielä ryyppää, puuuuuukkkkiiiiiiiiiiiiiiiiiiii ryyyyyyyyyyyyyyyypppppppppppääääääääääääääääää!!! (gooby pls).

Viimeinen viikko suomen maalla roilotti yli äyräiden, oli sikatiistaita, saunailtaa, ja tottakai tärkeimpänä herätyskeittoa, siskon häitä unohtamatta. (Sotamies Heinosta sen verran tähän väliin, että saunaillan päätteeksi sotamies oli intel tietojen mukaan lentänyt mukilasta syyttömänä miehenä, ja aamuisella porukassa huolestuttiin missä mahtaa olla Heinon Joni.. Heino Heino missä on se heino, jo haisee rotta ja suu, se ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Heino on!! Eli Heino heräsi tuntemattomasta huoneesta, meni keittiöön, josta löysi vanhan rouvan, joka oli nälkäiselle sotilaalle vispipuuroa keittämässä. Muori myös kertoi, että oli löytänyt Jonin rappukäytävästä kuolemanporteilta.. Loppu hyvin ja kova möllikkä.. Heinolle terveiset..)

Kyseisenä aamuna Samu suoritti heräämisen voimakkaissa olotiloissa Hessun kämpiltä, ja ei niin järkytyksekseen tajusi, että siskon häät ovat alkavat piakkoin, ja oli vielä miljoona asiaa hoidettava, lähinnä itsensä raahaaminen kirkkoon.. Hurrrrrrrrjaaaaaaaaaaaaaaa! Häät olivat kauniit, sisko oli kaunis,  Samu oli kännissä, näin sen itkeneen, lumi teki enkelin eteiseen.. Hämäläisen klaani roilotteli porukalla tuttuun tapaan, videomateriaalia ei tästä kehtaa julkaista.. Porukoille terveisiä! :)

Tämän jälkeen suunnaksi helsinki, muutamat seminaarikaljat Riston kanssa, ja Jyri hoiti logistiikka puolen hki-vantaalle, kiitos pojille.. Seuraavana päivänä matka bangkokiin sujui ongelmitta kaikkien ihmetykseksi jopa Brysseliin asti, jossa virtaus irtosi hetkellisesti..Finskin veekasi oli ilmeisesti unohdettu lyyä tulille, nelosen puhallinta ei näkynyt mailla eikä halmeilla, hyrskytin ei hyrskyttänyt, eikä viivoille menty samantien.. googlaajat googlettaa.. Koneesta siis myöhästyttiin, ilmaiset lounaat syötiin, mies limbottiin Frankfurtiin, ja sieltä luftsakkauksella perille, jossa Rikun piti odottaa pysäkillä miestä..

näkymä Henkan toiselta parvekkeelta.

Rikun tilanteet thaimaan päädyssä menivät jokseenkin hyvin, lukuunottamatta bangkokiin tuloa, jossa oli epäselvyyksiä enemmän kuin neuvostoliiton lainavakuuksissa, kreikasta nyt puhumattakaan.. Miljoonan markan Niken tennarit lähtivät ilmeisesti lintujen mukana takaisin pohjoiseen talvesta huolimatta, ja Bangkok stressautti aluksi taas hieman.. Bangkokissa tarkoitus oli suunnistaa pokerihai Henkan kämpille, joka taas oli Sandran tuttuja niiltä sekavilta vuosilta.. Joo, sillon otettiin ittee niskasta kiinni, ruettiin maahan tuomaan mönkijöitä, veneitä ja muita vehkeitä. Eli sinne päästiin, kuositus, ja sitten Henkka kertoikin Rikulle Blend 285 nimisestä viskistä, jota sitten pakko päästä tottakai maistamaan.. Ainut ongelma tässä oli se, että maku jäi huljumaan poskionteloihin ja vähän muuallekkin seuraavaksi viideksi vuorokaudeksi, eli voisi puhua harvinaisen pitkästä jälkimausta. Blendin fanitus loppui siihen, kun eilispäivänä oksennettiin suihkussa, laosiin piti lähteä, ja olo oli kuin onkimadolla.. Mutta toisaalta hinta on kuulemma aina maksettava, ja hauskaakin taisi olla.. Päivät meni urpoillessa Henkan ja Nennen kanssa, laneja pidettiin joka päivä Nennen iloksi, ja Zero Hourissa ultimaattiset sotataktiikat hioutuivat timanttiselle levelille.. illat menivät luonnollisesti superurpoilessa siellä sun täällä ympäri bangkokia, Blend ja Samsong pullot kilisten..

perusmeininki.


Rikun toinen hyvistä ystävistä Samsong-rommi.

18. päivän aamuksi oli laitettu herätyksiä noin kahdeksan kappaletta kun Samu oli saapuva 0900hrs bts skytrain pysäkille, tässä kohtaa on hyvä muistaa, että ilta taisi venyä sinne aamu seitsemän nurkille, joten tarpeetonta sanoa, ettei herätyskelloja tainnut kuulla muut kuin naapurit.. Rikun pelasti Finnair, joka hoiti Samun tänne vasta kello neljän aikoihin, ja Riku oli ottamassa uutta tatuointia tähän aikaan. Henkalle propsit, että hoidit Samun turvallisesti mestoille! Viimeinen ilta Bangkokissa meni pelaillessa Red alertia laneissa, lautaa surffatessa, tahi muuten levottomissa tunnelmissa..

Henkka parhaimmillaan.

Juurikin vartti sitten saavuimme Laosin pääkaupunkiin, ja täällä olisi  tarkoitus nähdä Aku ja Ville, jotka tapasimme aikoinaan Vietnamissa, ja lähteä valloittamaan yhdessä Laos... Tästä suunnaksi visulahti, budjettiriihi, virtaus profiiliin, ja kohtahan se Karppisen poika lyöttäytyy viettämään rattoisaa aikaa kanssamme.. Eerikille tiedoksi, että ollaan vaan rauhassa se uusivuosi bangkokissa, ja käydään ostamassa radio-ohjattavia autoja, ja pidetään hauskaa..


Termistöä:

Herätyskeitto: Vähän niin kuin heräteostos, mutta kuitenkin ihan eri asia joten unohda se, jooko? Silloin kun tarkoitus on mennä parille kaljalle tai ihan vaikka kahville, MUTTA jostain kumman syystä baarikärpänen suhahtaa jostain marjapensaasta suoraan maksankärkeen ja ilta päättyy yleensä hämärissä merkeissä vieläkin hämärempiin paikkoihin.

Seminaarikalja: Kun on tärkeitä asioita hoidettavana ja pitää pistään kolmannen neljänneksen budjetti vaje kuntoon, se hoidetaan kaljan merkeissä, että työ tulee tehtyä varmasti huolellisesti. Pyritään rajoittamaan muutamaan olueen, tässä pitääkin olla erityisen varovainen, koska herätyskeitto vaanii aina nurkan takana. Tähänkin karhunrautaan on moni mies astunut, Riikonen tietää parhaiten. Haters gonna hate, blockers gonna block.

Gooby pls: Samu tätä ei oo ihan vie sisältänyt, mutta silti nauraa kun viimestä päivää. Eli Gooby, pls... Sinänsä vaikea asia selittää, mutta kuten mäkihypyssä, kun ponnistuksen saa kohdilleen, varmasti lentää pitkälle. Jokainen tietää sen hetken, kun paska alkaa olla lähellä tuuletinta, ja tuuletin on jo lähtenyt pyörimään, sen sijaan että hoitaisi ongelmaa itse, lähdetäänkin hakemaan apua kolmannelta osapuolelta. Usein ensimmäinen katse kolmannelta osapuolelta on luokkaa gooby pls.. toisin sanoen viimeiseen avunhuutoon voi vastata gooby pls..


Uncle Dolan ja Gooby


Äideille, ja muille syvästi huolestuneille ihmisille sellaisia terveisiä, että on aika ottaa taas kulttuurimatkailusta tiukka s-lukko, ja rauhoittua.. Käydään vaikka tarkastamassa laosilainen teehuone läpällä, ja maisemavideotakin on tulossa, kunhan saadaan kuvausryhmä taas paikalle, ja nähdään muitakin maisemia kuin baareja.. Samu tossa matkalla laosiin yritti jotain kuvailla, mutta taisi nukahtaa rassukka kesken kaiken..

Näin siis tänään, koitetaan pitää mieli virkeänä, ja muistetaan hypätä nyt ensin..

-Shamaani ja sen asioiden hoitaja.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Syvällä pelissä, luultavasti tapetaan kaikki, ja tunnelmia kylmästä..

Tässä blogikirjoituksessa viedään internetraportointi jälleen uusille uraa uurtaville leveleille, ja tämä blogpost tehdäänkin kahdesta eri paikasta, eli Suomesta ja Thaimaasta käsin.. Uskomatonta, mutta totta. Thaimaan päädyssä huomattavia ongelmia havaittiin viestintäyhteyksien kanssa, jaYVI-3 verkkoa ei saatu pystyyn sitten oikein millään.. Ihmishenkiä uhrattiin, bungaloweja rikottiin, ja poliiseja lahjottiin, mutta mikään ei auttanut, oli palattava sivistyksen pariin.. Ennen Thaimaan päätyyn siirtymistä, lukekaamme ensiksi Samun mietteitä jännittävistä tilanteista: 

___________________________________________________________________________________


"Hetkonen missä Riku on!?!! Miks ulkona on lunta? Ja kuka on tän JUMALATTOMAN krapulan takana... Lähden tutkimaan..

Riku on Thaimaaassaa!!!

Olo oli kun jäniksellä ketun kolossa ku heräsin lentokentältä Mumbayssa! Matka siihen asti oli menny niin hyvin kuin se ny voi mennä ku Pispalan Shamaani päästetään yksin matkaan! Noniin seuraa avautuminen, Ristokin valmistautuu sielä kotisohvalla!

Riku hyvästeltiin, hyppäsin tuktuk:iin ja matka kohti Bangkokia saattoi alkaa. Tuktukilla päästiin itse bussi-asemalle ja eikun luksus bussia odottelemaan, luotto paikalliseen matkahuoltoon oli ennemmän kun 5 ja puoli tuktukkia täytettynä 400:lla jäniksellä...kyä kaikki tietää, reeniä reeniä!


Noh sitä saaaatanan paljon puhuttua bussiahan ei sitten koskaan tullut oli kuulemma jäänyt vehon vuosihuolto tekemättä ja bussi lahonnut tien päälle. Tässä vaiheessa moni kanssamatkustaja itseni lisäksi repi perseensä ja vannoi kotimaansa liikenteen toimivuuteen, itse lähinnä ajattelin että samaa paskaa eri paketissa että terveisiä VR:lle. Kuitenkin tilanteen selvittyä meitä alettiinkin sijoittaa minibusseihin joiden määränpää oli kuulemma toinen bussipysäkki josta sitten jatkettaisiin uudella bussilla kohti tuntematonta ja siitä vielä ainakin viisi pysäkkiä ohi!

Bussihan pysähtyi kuitenkin yllätyksellisesti Bangkokissa joten tarve uusille ärrimurri kekseille oli vähäinen, niin ja tässä vaiheessa tein matkaa ranskalaisen kokin kanssa jonka suuntavaisto oli suoraa muropaketista löydetty (ihan hyvä äijä kylläkin) mutta lopulta sinne lentokentällekin löydettiin!
Hyvästelin kokin ja siitä äijä koneeseen ja matka kohti Suomea alkakoon!! Suomeen päästiin Mumbayn ja Brysselin lentokenttien kautta 30 tuntia kestäneen siirtymän aikana ja sisäinen kello heitti "flik flak sarjaa enkä perseelläkään muistanu taaskaan puristaa". Matkallekin oli jäänyt vain ilmastointiteippi, köysi (Intian hallituksen määräyksestä), hajuvesi( lähti Brysselin lentokentällä, kritisoin päätöstä hetken, mut si mietin et kyä ne omat aromit aina teolliset voittaa) sekä sitten vielä unohtui thaimaalaiseen laivaan isän ostama miljoonan markan tuulitakki (Jullelle kiitosta vaan ei mee hukkaan poikaan sijoittamat rahat!!)





Ensimmäiset päivät meni synkkään pohjolaan tottuessa sekasissa olotiloissa ja hämmennystä lisäsi juttelu skypessä Rikun kanssa, kun oli ollut äijän seurassa viimeset 2 ja puoli kuukautta viettäny ja ny meikä on täällä, se on sielä. Aluksi olinkin pihalla kun lumiukko Riikosen takapihalla, mutta olo helpottui lauantaina kun söin pari kiloa lunta, sain suomalaista kaljaa (myyjä antoi sitä kun annoin sille rahaa...huikeeta)  ja sain koiralauman kokoon roilottamaan!!! Ilta meni autopiloteille asti ja yöksi päädyin Rabben kanssa lusikkaan. 





Aamulla Rabben piti herätä aikasin johonki pelitapahtumaan koskikeskukseen ja herätykset oli laitettu herättämään aamulla. Noh aamusella heräsin karmeaa pirinään ja mietin et mitäs helvettiä ja pistin sen kummempia miettimättä pirinät pois päältä, tais siinä joku pari kertaa Rabbelle soittaakin, mutta annoin soittajille punasen luurin tuomion. Jälkeen päin tajusin vasta munaukseni. Noh onneksi Rabbe onnistui jossain vaiheessa heräämään ja pääsi paikalle vain muutaman tunnin myöhässä joten sen suurempaa vahinkoa ei päässyt tulemaan. Mutta siitä huolimatta syvimmät anteeksi pyynnöt Lantrek porukalle, kyllä se Rabbe vielä joskus oppii :)) Ja kaikkihan menee si Lantrek tapahtumaan Tampere areenalle 11-13.1.2013, itse ainakin varasin lennot jo!!

Tällä hetkellä monnitus on kovaa ja kohta kauppaan ostaan mehujäätä et spiritu sancti niin kuin Eerik sanoisi!!  Ens lauantaina siskon häät, kaikki kutsun saaneet on tervetulleita Heinon Jonin ollessa poikkeus. Koitan Eerikin saada jotekin bileisiin salakuljetettua ettei varmasti kukaan pääse avioon!! Kaikki si viikonloppuna mugille!! "

-Samu

___________________________________________________________________________________

M0rjest tiskiin!! Sivistyksen pariin on päästy viidakon keskeltä, jossa aikaa tuli vieteltyä niin monta päivää, etten edes muista, koska lähdin, koska tulin, kuka olen, ja missä olin, ja paljonko kello on? mutta seuraavat työvaiheet ja tarvittavat välineet kyllä hallitsen. Tukkakin on pikkuleteillä..

Samun lähdettyä fiilis oli vähintäänkin hämmentävää tasoa. Katsoin itku silmässä kun tuo vihreä reppuinen shamaania muistuttava hellyyttävä olento kipusi lavataksin kyytiin, otin viimeisen kuvan ja tässä vaiheessa olikin pakko kääntää jo katse pois. Kaksi ja puoli kuukautta oli mennyt siivillä ja tiesin tämän hetken koittavan. Siskon häät menivät jostain käsittämättömästä syystä edelleni, ja tilanne oli nyt käsiteltävä ilman ulkoista apua. Kanssani kokemuksiani oli jakamassa Nenne ja Sandra joiden kanssa hengaan vielä tälläkin hetkellä, ja mikkeliin tottakai kovasti terveisiä. 

 Mikkeliin terveisiä!


Samun lähdettyä, seuraavana päivänä viisumista alkoi luvalliset päivät olla vähissä, ja Malesian rajalla oli käytävä kääntymässä. Matka suoritettiin vanhalla kunnon Toyota Hiacella, josta allekirjoittaneellakin on mahtavia kokemuksia lapsuudesta, näistä mainitakseni esimerkiksi katkenneet etuhampaat..Hiace on maailman paras pakettiauto, kysykää vaikka meitsin Iskältä.. Kun viisumi asiat oltiin saatu viekkaudella ja vääryydellä hoidettua, otettiin suunnaksi Tonsai Beach, jonka vääräuskoisesti luulin olevan läheisellä saarella, mutta minua oltiin huijattu, ja nyt vaadittiin sitten tilille joku tästä kalapaliikista, ja tätä olentoa lähdin jäljittämään. Tonsailla on vuorikiipeilijöitä yhtä paljon, kun koiraluolassa krapulaa sunnuntaisin, ja ensimmäiset päivät menivät niiden touhuja ihmetellessä. Internet yhteydet olivat tuskallisen viidakko vaelluksen takana toisella rannalla, ja sinne harvoin jaksoi vaivautua, joten tästä syystä hieman mediapimentoa, mutta sehän tekee meikäläiselle vaan hyvää, eikö?





Päivät taisivat mennä sekaisin jo noin muutamia päiviä sitten, jonain päivänä käytiin vähän snorklailemassa, ja yksi päivä taisi mennä nukkuessa, ja pari päivää leffoja katellessa..Tai sitten jokaista näitä jokaisena päivänä, mene ja tiedä. Tonsailla ainoa majoitus muoto on bungalow tyyppiset ratkaisut taka-maastossa, jossa on koko ajan oltava tarkkana selästä tulevien kusipäiden varalta, ja liekinheitin oli koko ajan oltava yhden syöksyn päässä, ettei vaan päässyt jäämään alakynteen.. Kill count kasvoi hurjiin lukemiin, monen monta etanaa, muurahaisia ainakin komppanian verran, muutama torakka, ja tottakai pari paikallista ihmistä.. fuck the animals- klubi ei ole koskaan ollut näin kovassa nousussa, ja tarkoituksena onkin lähteä seuraaviin kunta vaaleihin haravoimaan ääniä.. Kyllä taas meinasi tulla ikävä Riston ja Jonin läsnöoloa, kun yksin yritti taistella pahaa maailmaa vastaan..

Eräänä aurinkoisena päivänä virtaus lähti profiilista heti aamutuimaan, kuin majatalomme isäntä mies lähti henkseleistä aivan täysin.. Tähän syynä saattoi olla se, että edellisenä päivänä sisään astuessamme ensimmäinen hoidettava asia oli laittaa riippumatot tikkiin kuistille, ja eihän se kaide sitä sitten kestänytkään, vaikka kuinka olin laskenut väännöt ja painot, ja paljonko yksi naula kestää painoa..Noin kahden tunnin monnituksen jälkeen tuo kaide sitten antautui, ja napsahti keskeltä poikki.. Puu oli mätä, ja meikä syyttää tästä salaliitosta vieläkin Thaimaan hallitusta. mutta naulat kestivät laskelmieni mukaisesti! Ensin yriteltiin nätisti neuvotella, sitten hieman kovemmin ilmoitimme ettemme ole maksamassa vaadittua summaa kokonaan, ja lopputuloksena johtajan tason ratkaisu, tonni käteen omistajalle, reput kantoon ja resortin vaihto.. Kyseisenä päivänä myös yritys cyber-nettiin pääsystä osottaitui melko vaikeaksi, ja koko kansa oli sitä vastaan, ja meitä yritettiin kusettaa vähän siellä sun täällä, ja ainakin siellä. Loppujen lopuksi tuo päivä oli varmasti kallein meikäläisen reissulla, eikä lähelle päästä edes hurjimmissa keitto-iltamissa..Onneksi tämä kaikki kura on nyt takana päin. Eteenpäin sano Rabbe lumessa. Kokonaisuutena käteen Tonsailta jäi ihan ok biitsit, päräyttävät maisemat, rapu-yhteiskunnat rantahietikoissa, maailman nopein nousu-, ja laskuvesi ja tunteja kitaran soittoa, hikisiä öitä tuuletinten toimimattomuuden takia, ja kasa leffoja.. Lisäksi meikällä alkaa olla aika hyvä taistelusuunnitelma, kunhan saadaan Eerik vielä näille leveysasteille.. Että ei nyt huonosti menny..

:( 


Rabbe menee eteenpäin


Tästä matka jatkuu puolentoista tunnin päästä kohti Bangkokia, jossa lähden valmistamaan tuliasemia meille valmiiksi, kun Samu muutamien päivien kuluttua saapuu. Jätän tässä vaiheessa vielä taktiikat Samun huolenaiheeksi.. Tiedusteluryhmämme on havainnut jotain suomalaista liikehdintää alueella, ja lähdemme sinne ottamaan selvää, mistä on kyse. 

Palaillaan astialle!!

-Riku



lauantai 1. joulukuuta 2012

Urpoillaan Yhdessä!

Jaahas,RISTO NY TAKAS AASIAAN! Se olis sitten täydenkuun pippalot taputeltu, ja hommahan roilotti pahasti. OTAKSÄÄ FANTAA?- EIKU KOLAA! EIKU OTAKSÄÄ FANTAA!? EIKU SPRAITTIA! kolkytä patia kipale.. mutta meni jo..asiaan, takaisin Aasian.

Ristoa ei ole vieläkään näkynyt, mutta neuvotteluja on käyty..RISTO SAA POTKUT. läppäläppä.. kyllä se vielä Suomeen kypsyy ja tänne tuloo! Ja täten myös ilmoitamme, että Risto taitaa olla tällä hetkellä yksin Bell&Ross rannekello-klubissa, koska Full Moon partyt verottivat jonkin verran irtaimistoamme. Tarkemmin sanottuna kahden rannekellon verran. Toinen lensi iloisesti ensimmäisenä päivänä katuun, ÄRRIMURRIII!! ja toinen sitten nielaisia hieman vettä. Mutta todellakin niistä juhlista hieman. Kutsuttakoon niitä nyt sitten vaikka meidän "pikku"jouluiksi, itse saatanan suunnittelemiksi pippaloiksi. Meininki oli hommattu saturnuksesta, musiikki modeemista, ja aineet pahemman luokan puistokemisteiltä. Käsistähän se lähti, ja kovaa lähtikin..

Ensimmäisenä iltana baarimoskiitto puraisi todella kovaa ja korkealta, ja muistikuvat ovat rajalliset kello yhden jälkeen. Mutta hauskaa meillä kuulemma näytti olevan, ja toxictwins-show viihdytti kaikkia tasapuolisesti myöhään yöhön saakka, mutta hävisi jossain vaiheessa aamun sarastaessa jälleen omille tutkimusmatkoilleen saaren uumeniin, ja tämän jälkeen kyykytys oli massiivista. Nukkumaan päästiin siinä aamu yhdeksän aikoihin, kun se oli jälleen turvallista.

Toisena päivänä, eli itse gamedaynä meininki käynnisteltiin varmuuden vuoksi hyvissä ajoin, ja turnauspaitoja hifisteltiin taistelukuntoon, kuin myös taistelijoita. Paidat totta kai hifisteltiin pelinkuntoon muutaman levottoman jälkeen, jotta tulos saatiin maksimoitua. Sloganiksi muodostui luontevan helposti "Urpoillaan yhdessä" ja tämä herätti kanssa valmistautujissa hieman hämmennystä, ja monesti meiltä tivattiin mitä urpo meinaa.. Vastaus yleensä kuului: "well... you know us..?" Kellon tultua riittäviin lukemiin, oli aika siirtyä reggae baarin kautta rannalle haistelemaan tunnelmaa.. Ja sitä riitti. Ranta täynnä bilekansaa jos jonkinmoisessa kunnossa, toiset hyvässä, toiset paremmassa..Tuon jokainen voikin sitten käsittää omalla tavallaan, mutta olemme melko varmoja, että mitä enemmän lunta on suomessa, sitä enemmän lintassa täällä mennään..


Paidat olivat jotain ihme uv-hässäkkää, eli näyttivät hämmentäviltä iltamissa.. Kumpi on kumman taiteilema?


Retkueemme hostelimme edessä.

Kuvia itse tapahtumista ei valitettavasti ole, koska seiffasimme jäljellä olevaa irtaimistoamme safetyboxissa hostellissa (tähän ei oikeasti liity se, että ensimmäisenä iltana safeboxin neli-numeroinen koodi oli ilmeisesti vaihtunut, ja boxia oli kovin vaikea saada auki, sama tapahtui viimeisenä iltana uudestaan, eli yhteensä jouduimme rikkomaan kaksi safeboxia..) Tästäkös hostellin omistaja Yan ilahtui, mutta Samu onnistui sulavilla liikkeillään lahjomaan meidät pois pahasta, emmekä köyhtyneet kuin viisi euroa. Full Moon ilta meni sulavasti jälleen aamujäille luistellen, ja toxictwins toimi jälleen pää-, ja linjatuomareina, viihdyttäen kansaa, Riku yläkerrassa, Samu alakerrassa.. Huhhahheihulihuli!

Kolmannesta illasta ei juuri muuta mainintaa, kuin että Riku oli viimeyönä diilannut tatuointiajan itselleen klo 22.00 alkaen, joten tätä lähdettiin työstämään melkein koko porukan voimin, ja ihmettelijöitä, ja tukijoukkoja riitti loppuun saakka.


Mahtavaakin mahtavampi tatuointi.

Samu kävi yksin pyörähtämässä expedition tyylisellä rantakävelyllä, kertoi tavanneensa porukan norjalaisia sekä ruotsalaisia, ja nauttineensa muutaman levottoman..Riku sen sijaan hengasi hostelilla pullo kädessä. Onneksi jäljellä oli enää alle 20 tuntia tätä saarta. Emme ole varmoja, kestääkö edes Eerikin pelikunto tälläisiä määriä suorituksia, mutta se ehkä pystytään selvittämään piakkoin.

Seuraavana iltana otimme suunnaksi Krabi nimisen paikan, joka oli intel-joukkojen mukaan noin puolen vuorokauden matkan päässä.. Krabilta löytyi Sandra, jolla ei ole mitään sanottavaa tänään. Krabille mentiin orjalaiva tyyppisellä ratkaisulla, jota edessämme oleva mustaihoinen henkilö kommentoi seuraavin sanankääntein: "oh my god, this place feels like home!" Emme rohjenneet naurahtaa, sillä mies oli isokokoinen.. Krabille saavuttiin kello kymmenen aikoihin, hommasimme kattoa pään päälle, seurasi kuositus, mikromonnitus, ja suuntasimme biitsille tekemään hiekkalinnaa.. Krabi on siinä mielessä kiva paikka, että täällä ei ole pakkobileitä, jos roilahtaa, niin oma moka..


"Orjalaiva"


ÜBER-hiekkalinna MORJESSSSHH!!!

Jatkosta sen verran, että Riku ottaa mopon alle, kartan käteen, Sandran kyytiin, ja mennään eteenpäin. Ilmeiseti Malesiaan. Ja Samu?!?! kaikki miettii kuumeisesti. Samun thaivaimo lähti, ja tästä masentuneena Samu päätti lähteä hakemaan uutta vauhtia Suomesta. Skeptisille vaihtoehto, morjesta pöytään, siskon häät voivat myös olla osasyy tulevaan. Niin, jos jollain on kulkua HELSINGISTÄ TAMPEREELLE 5.12., TÄTEN ILMOITAMME, ETTÄ SAMU ON PARASTA MATKASEURAA, JA ON SISÄSIISTI, kunhan pidät nesteytyksen hillittynä. Katsotaan, miten Samu sopeutuu Suomen karmivaan ilmastoon, ja katsotaan miten pahasti Rikulla leviää homma sormille sillä välin.

Muista tsekkaa myös ultimate täydenkuun termistö!

MAHTAVAA LÄHESTYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!! JA MUISTAKAA KÄYDÄ POISTAMASSA JOULUKALENTERIT LÄHIMMÄSTÄ 7/11 LIIKKEESTÄ!




Termistö:

Muutama levoton: Tulkitaan yleensä muutamaksi tai muutamaksi kymmeneksi olueksi. Näiden jälkeen jutut muuttuvat on sen verran levottomiksi ettei äitikään olisi ylpeä... Eikä varsinkaan se naapurin kuuluisa Pena. ei tästä enempiä..

Mikromonni: Ei, tähän ei liity mikroaaltouuni, niinkuin Ilkka heti ajatteli..Ruoka laitetaan kaasuhellalla, eikö?? Tämä monnituksen laji on mitä hienoin, mutta myös vaikein, ja tulee suorittaa erittäin tarkasti valmistelluissa olosuhteissa, ja mikromonnia ei saa päästää venähtämään syvämonnituksen puolelle. Mikromonni on tarpeen, kun on vähän aikaan, mutta monnituksen tarve on suuri!

Aamukaveri: Jätkä/muija, joka tulee kylillä vastaan heti aamutuimaan, kun itse olet kävelemässä 7/11 kauppaan hakemaan aamuista tuoretta tunasandwichiä, vielä aivan pihalla, juuri heränneenä.. Usein aamukaverit nauravat sinulle päin naamaa, kertoen, että suomalaiset ovat hulluja, hyvää seuraa, ja pyytää sinua facebook kaveriksi. Tovin juteltuasi aamukaverillesi, sinulla ei vieläkään ole mitään käsitystä, kuka on tämä aamuinen hahmo, miksi hän on siinä, mistä hän puhuu, ja mitäh??!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kambodza koettu, Thailand's gonna hit you!

Kamboodiassa käytiin siis siellä sun täällä, aikaa vietettiin yhteensä jotain pari viikkoa, ja yleistasolla maa on vielä aika lapsen kengissä, mutta halpaahan siellä kyllä on. Likelike. Kambodzassa on myös mielenkiintoinen kaksivaluutta järjestelmä käytössä, josta varmaan paikallisetkaan ei ole vielä kärryillä. USA:n benjamineilla maksellaan isommat ostimat, ja paskarieleillä hoidellaan sitten pienempiin kinkereihin tarvittavat mehut ja mähinät. Se olis vähän niinkun markka ja euro joskus -02, mutta ei kyllä sinnepäinkään. Seuraa Re-Cap. Valmistautukaa.

Phnom Penh: pääkaupunki, käytiin kahteen otteeseen, mekong joki ajaa kaupungin läpi, nappaa kaiken irtopaskan messiin kyliltä. Näky on hemaiseva. maiskis. Luonnollisesti myös kaupungin viemäriverkosto on järkevästi johdettu suoraan mekongiin, joten Lassila&Tikanojalla ei hommaa ole ihan niin paljon. Ok mesta pääkaupungiksi, lunki meno, ei kiirettä kenelläkään. "we'll have a meeting in two weeks.." on kuulemma kaupungin työmentaliteetti, ja tietenkään ennen palavereita ei tehdä mitään.

Sihanoukville: Taivaan ja helevetin rajalla kannattaa käydä parilla. Botskit saarille lähtee täältä, joten kaupunkia on vaikea sivuuttaa. Kambodzan parhaat sukellus ja snorklausmestat, monnitusspoteista puhumattakaan. Needless to say, Koh Rong saari oli paras paikka mihin meidät on päästetty so far.

Siem Reap: Temppeleitä, viinaa ja travellausta. Kulkuväylä Thaimaan ja Kambodzan välillä. Nähtävyydet: Guesthousen sunset baari, joka on korkeuksissa, ja temppeleitä kolmen päivän edestä. Riku ei jälkimmäisiä fiilistellyt. Kambodzan leppoisimmat TukTuk miehet.


Kello jotain paikallista aikaa joku, ei muista enää mikä päivä, lähdimme yöllä Thaimaata kohti. Bussin piti tulla kello 2.30, ja monelta veikkaatte että bussi lähti liikkeelle ihmiset kyydissä?

No eihän se ole vieläkään lähtenyt! No vitsivitsi, bussi liikahti joskus kuuden maissa aamusta,sitä ennen varrottiin parikolmisen tuntia jollain random kadulla booking officen edessä, ja Riku otti kyykkyä pahvilaatikoiden päällä. Tässä oli sitä kuuluisaa kauko-Aasian romantiikkaa. Bussimatkasta muistikuvia ei hirveästi ole, unta oli pallossa sen verran. Joskus aamu ysin aikoihin saavuttiin rajalle, joka olikin sitten aika mielenkiintoinen. Katselimme ympärillemme hetken, ja totesimme ettemme ainakaan vielä ole piilokamera show:ssa. Kolmen tunnin jonottelut jälkeen, passiin ilmeisesti lyötiin jonkinsorttista leimaa ja meidät päästettiin jatkamanaan, ja pääsimme odottamaan jatko-yhteyttä Bangkokiin. Rajan ylitykseen oman momenttinsa toi myös tilanne tilanteessa, eikä Rikulla ollut monesti vaadittua lippua pois Thaimaasta, joka Samulla oli. M'mm..

Rajalta Bangkokiin päästiin vanhan kunnon Toyota Hiacen kyydillä, ja Samu valitsi pakasta Rikun avustamana paskimman kortin, ja istui keskipenkällä kuskin vieressä. Samu ei nukkunut. Edes Kelan jonossa ei havaittu kateutta. Matkan aikana aistittiin murhaavia katseita, kun Samu kyyläsi vierestä Rikun puhdasta kyykytystä viereisellä luksuspenkillä. Saatana...



NO MUTTA JES!!! BANGKOKIIN PÄÄSTIIN, JA JYRI, JONI, RISTO, MIDE JA OLGA TÄÄLLÄ JO ODOTTIVATKIN. Mikäs sen mukavampaa kuin pamahtaa Bangkokin syrjäkujille, nähdä kaksi suomalaista urpoa kessu huulessa istumassa rotvallin reunalla, bostaamassa meitä. AUTO SIVUUN, REVIN SUN PÄÄN IRTI JUURINEEN! MÄ OLEN OPETTAJA!!


Valitettavasti ässäporukka lähti kotia kohti tänä aamuna, ja suuret kiitokset kaikille tarvikkeista, joita teiltä saimme! Muistelkaamme aina lämmöllä Vietnamissa vietettyjä hetkiä. Jos muisti pätkii, onneksi on jotain kuviakin otettu. Mahtavaa!


Pitkästä aikaa kaljaa vedettiin, jutut oli törkeitä, kun suomea pääsi levottomalla porukalla roilottamaan. Seuraavana päivänä lähdettiin taas heräteostoksille, kun sitä rahaa nyt kerta tuntuu olevan perkele! No ei muutakun tuhlamaan. Tässä kohtaa on hyvä ilmoittaa, että kambodzasta hommattiin miljoonalla yksiköllä virheetön Bell&Ross valmisteinen täysautomaagi, valurauta, ydinsodan kestävä, KATULAPSI!! no ei ku rannekello! Risto oli liitettävä uskomattomaan Bell&Ross Klubiin, ja tiimikello saatiinkin tinkaamisen jälkeen ihan kohtuu hintaan, punaisella värillä. Samu osti uimashortsit muutamaan kertaan hukkaamiensa tilalle, ja nyt on sitten väriä elämässä. Samulla ei ole enää pitkiä housuja ollenkaan, kun kännissä meni ja leikkasi farkuistaan lahkeet pois. Tässä oli viikon Fashion Statement. Katseet catwalkeille. Myös Dr. Dren mallistosta hommattiin kuulokkeet pojille, ja nyt rokki soi taas!


Paikallista aikaa kello on nyt 13.02 maanantai päivänä, lähdemme kolmen aikoihin suunnistamaan bussiterminaaliin, josta tarkoituksena lähteä kohti 30 000:n ihmisen bileitä, eli tottakai FULL MOON PARTY!!! Pardit on parhaat, ihmiset maksaa rahaa! kuunelkaa youtubesta!

Bilesaaren jälestä, monnisaarille, koh samui, koh tao, sen jälkeen tapahtuukin kummia, tiemme erkanevat hetkeksi, Samulla on lippu maailman toiselle puolelle, ja Rikun suunnitelmista on laitettu selvityspyyntöä hiihtoliitolle, ja sieltä määrättiin Kari-Pekka Kyrö hoitamaan asiaa, joten Riku odotteleekin KPK:lta sähköposteja. Jokainen voi oman toppatakkinsa uumenissa miettiä, mitä täällä oikeen tapahtuu.

Termistö:

TukTuk: maailman paras trasportaatioväline heti teleporttauksen jälkeen. Kivasti mobiilimonnituksen saattelemana paikasta A paikkaan ravintolan pöytä. Kambodzasta löytyy parhaat tuktukit, koska ne on skootteri-peräkärryviritelmiä, uskomattomin mukavilla vepsäläisen sohvilla, nyt vain 599,-

Mobiilimonni: mobilisoitua monnitusta, eli liikkeessä tapahtuvaa rentoutumista. Kuitenkaan bussimatkoja ei  voi kutsua mobiilimonniksi, koska monnitus ei pääse tuktuk monnin tasolle. Että turha Rabbe turha lähteä keulimaan :)



Tässä kun kaikilla varmasti iltojen pimetessä alkaa matkakuume nousta, lähtekää reissuun, ottakaa koodi, ja tulkaa morjestamaan meitä! Niin Karppisen Eerik tekee! Opiskelut ja työt paussille ja quit the ratrace!


Aitoa suomalaista videokuvaa kambodiasta Samun kynästä.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-RS


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Broken heart broke my heart..

NO MOROOO!! pitkästä aikaa,TukTuk? Sullahan on varmaan lentävä mattokin?

Sihanoukvilleen saavuttiin levottoman värisellä bussilla, vieläkin levottomimmissa tunnelmissa. Kukaan ei oikein tiennyt miten päin olisi, ja missä olisi. Retkikuntaamme liittyi edellispäivänä Hämäläisten kummipoika, herrasmies nimeltä Sam Hammond, Australian niemimaalta. Sam puhuu tosin suomea ainoastaan muutaman kirosanan, sekä "mahtavaa" sanan verran. Mutta siinähän sitä on jo liikaakin..


Lähtiessämme Phnom Penhistä tiedusteluryhmämme onnistui kaappaamaan k-valtion radioliikenteestä sanat Koh Rong Islands, ja jotain epäselviä sanoja, jotka merkitsivät pitkiä rantoja, kirkkaita vesistöjä ja jotain korallin suuntaista. Asetimme kompassiimme suuntiman huolellisesti. Ensimmäisenä iltana emme juuri voineet muuta tehdä, kun hengata ravintolassa, koska botskit saarille eivät enää niihin kellon aikoihin liikkuneet. Buukkasimme seuraavalle päivälle klo 8.00 paatin, joka kuskaisi meidät Koh Rong Islandille.

 Ranta täynnä baaria/ravintolaa Sihanoukvillessä.

Saarelle päästiin kello jossain vaiheessa, kalastajasatamaan lapio ja hanskat??? hiljennyimme rukoukseen. Lähetimme tunnustelijat etumaastoon, ja taisteluparin palattua, meillä oli tieto, että viidakon takana, saaren toisella puolella, kielletyllä rannalla, asustelee suomalaismies, 7km pitkä biitsi, ja bungaloweja. Mysteerimiehen nimi on Mr. Jones. 

Reput selkään, kitara kainaloon ja marssille. You're  in the jungle baby! Wake Up! You're gonna Die!!


No ei kuoltu, mutta hikoiltiin seitsemän TukTuk kuskin verran. Reilun tunnin dallaamisen jälkeen, haistoimme meren, ja hetken kuluttua näimmekin sen. Enää piti löytää turvallinen reitti alas kallioilta. Ähisten ja puhisten napsauttelimme receptioniin, ja kysäisimme "onx Joonast näkyny?" Mies löytyi bungalowia fiksaamasta, ja viidakon keskelläkin tuo kuuluisa Nokia Tune vielä kuuluu. Tästä alkoikin muutaman päivän mittainen radiohiljaisuus, eli ei sähköä, ei juoksevaa vettä, eikä tietenkään interwebsiä. Vaihtelun vuoksi oli mukava päästä pois kaiken hässäkän keskeltä. Tässä touhussa olisi kyllä mennyt Lindin ja Saran pojilta puurot ja vellit sekaisin ;) Ensitöiksemme heitimme reput niin sanotusti huits helevettiin, snorkkelit ja muut vehkeet niin sanotusti naamalle, ja vesistö niin sanotusti kutsui. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä kalojen määrää, veden kirkkautta, ja monnituksen tasoa kyseilellä alueella. Toisena päivänä snorklailimme aamupäivän, ja iltapäivästä lähdimme kadonneiden vesiputousten etsintään.



Palkkasimme Kaaleppi Kalastajan apureineen kuskaamaan meitä mahtavalla veneellään. Ensimmäinen vesiputous löytyi viidakon siimeksestä, polut ja reitit piti itsenäisesti hoitaa kuntoon. Vesiputouksella hetken hengattuamme, suuntasimme paikalliseen kylään, jonka takaa kuulemma löytyisi toinen vesiputous. Ukot veneeseen ja kylään siis. Kylässä keräsimme katseet tuttuun tapaan, ja hetken tiedustelun jälkeen saimme oikeat suuntimat, ja retkikuntamme lähti etenemään. Tällä kertaa löytyi paremmin juokseva vesiputous, ja pakolliset kuvat tottakai otettiin ja lähdettiin takaisin. Illat menivät rattoisasti kitaraa soitellessa, merinäköälää ihaillessa, ja tarinaa iskiessä.

Paikka jäi mieleen maailman parhaana.


Suosittelemme paikkaa kaikille, jotka ovat valmiita luopumaan sähköstä, ja muista mukavuuksista, paratiisin niin vaatiessa. Paikan nimi oli siis Broken Heart Guesthouse, ja paikan nimi on yhtä mysteeri, kuin ylicool omistajansakin. Tottakai hyvän mukana tulee aina myös paha, Kambodzan valtio suunnittelee tekevänsä tästä saaresta kuulemma paratiisisaaren, resortteineen, golf kenttineen, tottakai kansainvälisellä lentokentällä höystettynä. Sääli, hieno saari menee pilalle, mutta vielä on aikaa käydä hämmästymässä.

Seuraavana päivänä lähdimme takaisin kalastajasatamaan lapio ja hanskat, ja tottakai viidakkovaellus oli taas väistämättä edessä. Botski takaisin Sihanoukvilleen lähti kello 16, ja sitä odotellessa latailimme elektroniikka vehkeet ja söimme hyvin. Botski lähti, ja kohta olikin jo myrsky pystyssä. Miljoonalla markalla hommattu, kultaakin kalliimpi Kiinan ihme "Li-Ning" otti ja  lähti matkoihinsa katolta Samun päästä :( Myrskyssä keinuessa taisi olla välillä kipparillakin tiukat paikat pitää vene pystyssä, ja nokka meno suuntaan. Lentävä matto meni Rikun ostoslistalle tässä vaiheessa. Tästä selvittyämme buukkasimme bussin takaisin Phnom Penhiin huomisaamuksi, jossa meitä odotti ilmaismajoitus kanadalaistyttöjen rillikämpässä. Viikonloppuna ollaan monnitettu, ja lauantaina käytiin Russian Marketissa shoppailemassa kuormansidontaverkkoa (riippumatot), lippiksiä, paitaa ja shortsia. Se Phnom Penhistä.

Muutaman tunnin päästä lähdetään Siem Reapiin, josta pitäisi löytyä x määrä temppeleitä, joihin Samulla on kamala hinku päästä vipeltämään. Viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan Tomb Raider elokuvaa on kuvattu KO. temppeleissä. Lippaat lipastakaa. TAULUT?!

Lähdemme kohteeseen!

Ammattilaisille lisää kuvia facebookissa!

Videot löytyy utubesta tuttuun tapaan, Tampereen Akvaariokalalle omistettu kala/koralli/korallikala-video on uunissa lämpiämässä.

Pitäkäähän vastaanottimet kohdistettuna lähimpään puroon, ihan läpällä. Jos vaikka toimis.

Termistö:

Rillikämppä: Uskomaton lukaali, kun on liian paljon rahaa, ja liian paljon tilaa, muttei huonekaluja. Indestructible. Kaljaa löytyy joka makuun. Riippumatto asennettiin. 2 kerrosta, 3 vessaa, ja kaks paskaa suomalaista jätkää. Niistä on rillikämppä tehty.


-Riku ja Samu




sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kambodza pärisyttää!

Vietnamista saatiin puhdas otteluvoitto, ja selätys hoidettiin suomalaiseen tyyliin snägärillä. Kambodzaan lähdettiin aamubussilla, departure 700hrs, ja rajalle saavuttiin siinä kello yhdentoista nykäsissä. Rajatouhuiluista ei ollut sinänsä ennakkoon mitään käsityksiä, muuta kun, että rajaa kohti lähdettiin siinä olettamuksessa, että viisumin voi kuulemma hoitaa sieltäkin. Tietenkään emme tuhlanneet kallisarvoista aikaamme viisumin hommaamiseen etukäteen, ja kuka edes sellaista tekisi? amatöörit... Raja itsessään oli yksi parhaista vitseistä sitten Sami Hedbergin kokovartalomies kakkos dvd:n ja siinäpä se. Passit luovutettiin dösäjätkälle, lahjusdollarit passin väliin, sitten odottelemaan nimen huutoa. Kolmiriviä tahi muotoa ei tarvinnut rakentaa. Nimet huudettiin, maa kysyttiin, hymyiltiin ja suoritettiin rajanylitys. Ainoa CSI tason tarkastus oli se, että sormen jäljet ne jostain syystä Samulta halusivat, Riku antoi myös puhtaasta sympatiasta omansa. Perhanan puoskarit..Kolme tuntia lisää bussimonnitusta, ja oltiinkin jo PP:ssä (maan pääkaupungissa, Phonm Penhissä).

Cambodza vaikuttaa aika lungilta mestalta, ihmiset on erittäin ystävällisiä, tiet ovat leveitä ja valuuttana hämmentävä tuplaboogie, mixattuna USA:n dollareissa, ja kambodzan rieleissä. Jokainen taas tässä kohtaa oman karvalakkinsa ja toppatakkinsa alla voi miettiä, oliko tampereen poika taas ihmeissään tänne saavuttaessa. No olihan se. Mutta Benjamineilla on aina hauska rillata. Luihuselle taas kolmonen..Ja tää hemmetin iTuneskin on kiinaksi...Mönkijän samu spottas just äskön.. mutta joo.

PP:ssä ensimmäisenä iltana otimme kulmia haltuun kävellen, ja loungessa porukkaan tutustuen. Ilta meni hengatessa hollantilaisten tyttöjen kanssa, mutta siinä vaiheessa kun kielimuuri alkoi olla viiden metrin luokkaa, suomipojat lähtivät etsimään kanadalaisäijää, jonka seurassa ilta sitten menikin "leppoisasti".

Seuraavana päivänä meillä oli tiukka goal mennä ihmettelemään "killing fieldsiä" ja S-21 sotavankilaa. Paikoista ei etukäteen tiedetty oikeastaan yhtään mitään mutta sinne saavuttessa fiilis oli tasoa "voi ny morjes, onko sullakin Samu kakkaa housussa?" mutta vakavasti ottaen tästä paikasta huumoria ei juurikaan löytynyt, ja pisti kyllä miettimään syvästi ihmisyyttä, ja sitä julmuuden tasoa, mitä joskus aikoinaan (vielä -79 vuonna ?!) tapahtui. Julmuuden takaa löytyvät kapinalliset nimeltä Puna-Khamerit, jotka Pol-Potin johtama putsasivat yli puolitoista miljoonaa "väärä uskoista" kambodzalaista ihmistä pois maailman kartalta. Killing Fieldsejä on ainakin parisen sataa ympäri Kambodzaa, ja ne ovat periaatteessa joukkohautoja/teloitusleirejä, jossa ihmisä tapettiin suurinpiirtein noin 300 ihmistä päivässä, koska enempään ei pystynyt, ja luodit olivat liian kalliita.. Niinpä, aika törketää, fiiliksiä kyseisestä paikasta on itseasiassa todella vaikea edes selittää, ainoa tapa edes jollain tavalla käsittää tapahtuneet, on mennä paikan päälle, ja ottaa audio tour, ja kuulla se selviytyneiden suusta. Seuraavassa kuvia Killing Fieldsiltä. Kuvat kylteistä suosittelemme lukemaan erityisellä hartaudella.


                                           







  Ylemässä kuvassa jokainen kuoppa on yksi joukkohauta.

Eli tässäpä Killing Fields. Tästä tuktuk Kyydillä S-21 sotavankilaan, joka sekin oli aika hc kamaa. Paikassa "kuulusteltiin" kaikkia "valtion vihollisia" ja henkiä ei säästelty. Paikkana todella masentava, mutta todellakin käymisen arvoinen. S-21:ssä ei niinkän tapettu ihmisiä tarkoituksella, vaan ihmiset kuolivat kidutukseen, ja myös paikan tunnelma oli sitä luokkaa.


Kuvia vangeista. Pahimmillaan samanaikaisesti vankenja oli melkein 6000, jostain ainoastaan muutamia selviytyi.





Kidutusvälineitä.


Vankilan ulkokäytävää. Piikkilanka siksi, ettei vangit pystyneet tekemään itsemurhaa hyppäämällä alas.


 Yksi vankilarakennuksista ulkoapäin.


Tällä kertaa vähän vakavampi blogi, tämä päivä jää mieleen, illasta ei ollut juurikaan fiiliksiä liikkua kylille, vaikka syömässä kävimmekin kanadalaistyttöjen kanssa. Huomenna suuntana Sihanoukville, jossa lähdemme metsästämään yksityisiä paratiisi saaria. Bussi lähtee 9.00 ja 9.01 ollaan ehkä tuurilla kyydissä. Joten näillä mennään, JA FAIJOILLE HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!!!

-RICK & SAM




perjantai 9. marraskuuta 2012

Vietnam: Saigon- Mui n e- Nha Trang -Mui ne - Da Lat - Saigon. Feel The Love!

Noniin, Vietnamin niemimaa alkaa olla paketissa taputeltuna, ja seuraavana maana onkin luonnollisesti idyllisempääkin paskempi Kambodza. Ennenkuin siirrytään sinne, otetaan vähän re-cappia tapahtuneista (tai niistä mitä muistetaan).

Saigon (Nyk. Ho Chi Minh City): Kaupunkista tuli tutuksi lähinnä yksi katu, jota paikalliset kutsuvat nimellä mähinä-street (kuvassa). Mähinä-street tyydyttää kaikki matkaajan tarpeet, jos olet janoinen matkaaja, sinulla ei ole hätää, ole siis huoleti, selviydyt kyllä, mutta aamulla kuolema on lähellä. hehheh. KRAPULAAAAAHHH!!



Mui Ne: paratiisi biitsiä, uima-altaita, loma-resortteja, hiekka dyynejä, monia kilometrejä skobailtavaa tietä, ja surffimestoja. POGO! Mui Ne on tähän astisessa elämässämme mahtavin paikka missä ollaan käyty, ja ehkä myös "kostein". Täällä siis visiteerattiin kaksi kertaa varmuuden vuoksi, ja voimme edelleen kertoa että monnitusasteikolla Mui Nen on pakko olla maailman kärkipäässä. Mui Nesta löytyy myös tuo pahojen ihmisten rakentama Pogo baari, ja siellähän sattui, tapahtui, ja unohtui monena iltana. Viimeisenä iltana meitä kehotettiin poistumaan. "All the finnish guys must leave now!" :( HELMI MESTAPAIKKA! Mui Nessa myös elämä on ihmisen parasta aikaa. Place to be.



Nha Trang: Pelonsekaisin tuntein lähdimme Mui Nesta Nha Trangiin, ja bussimatkasta ei ole muistikuvia. Bussista ulos, skoban kyytiin ja hotelliin herran huomaan. Nha Trang on Vietnamin ykkösbilemesta, ja täältä löytyy klubia klubin perään, ja mähän ne kaikki kerään. stna. Täällä kohtasimme myös Vietnam MC Outlawsin alajaoston (Jyrin, Jonin ja Riston) ja iloinen reissumme alkoi. Kissanristiäisiä vieteltiin lähes joka ilta, ja meidän onneksemme katukissat ei ihan heti loppuneet. Nha Trangissa oli myös poseidonin valtakuntaa paljon, ja isoimmat aallot taisivat olla jotain viiden metrin luokkaa kaatuessaan. Täällä oli hyvä aamuisin kuosiutua. Kuvassa Bucket. (tosin pienempää mallia, kuin pogossa, pogossa tarjoiltiin oikeasti ämpäreitä.)



Mui Ne: "ei vit... eiks me käyty täällä jo?! no ehkä.. vaikuttaa helmeltä mestalta, mennään jätkien kans monnille!" Valituksia kerättiin joka ilta muilta resortissa asuneilta, kuulemma yöllinen meteli oli kovempi kuin mertarannan kopissa, ja meiltä kysyttiinkin että mistä ihminen voi keksiä juteltavaa aina aamu kahdeksaan asti? senkun tietäs..Anteeksi kaikille häiriöitä kärsineille, teimme sen tarkoituksella.



Da Lat: ei yhtään place to be. ei ihmisen paikka. Rikulla kylmä koko ajan. vuoristo kylä, äkkiä pois. Da Latissa hengasimme kaksi päivää, ja Mui Nen jälkeen shokki oli valtava. Da Lattiin meno oli hurja, sillä bussin taustapeilistä saattoi nähdä viikate miehen skootterillaan perässä, viikate rajusti heiluen. Jyrillä ja Samulla oli bussiin kuumottavimmat paikat suoraan kuskin vieressä, joka ajoi kankkusen tavoin, maailman huonokuntoisinta tietä. Riku ja Joni olivat taas perällä, ja saivat isoimmat töyssyt mukavasti, veden tiputellessa päähän, kun bussin katto vuoti. MUTTA KOKEMUUKSIA, KOKEMUUKSIA! Da Latissa tapasimme myös aamupalalle erään sekavan suomalaisäijän, joka hetken rupattelun jälkeen tarjosi sivulauseessa hämmentäviä palveluita, joten ei siitä jäbästä sen enempiä. (kts. termistö)



Saigon: Saigonista lähtee huomenna bussi Kambodzan Phnom Penhiin, josta ei tiedetä oikeastaan yhtään mitään, mutta hiekkaa siellä on kuulemma joka paikassa. Phom Penh on siis pääkaupunki, ja siellä olisi tarkoitus asustella kanadalaisten tyttösten kämpillä, eli onnea vaan niillekkin, kun kaksi suomalaista urpoa pamahtaa urpoilemaan. Kambodzassa olisi tarkoitus olla jotain kaksi viikkoa, ja sitten suuntailla vielä tapaamaan Bangkokiin Suomi-jätkät, ja 28. päivä Bangkokissa taitaa olla Full Moon Partyt, joihin meillä on tottakai VIP kutsut suurina kuluttajina, tosin tästä järjestää ei ole vielä infottu, mutta kaikki aikanaan.


Jaa niin joo, oltiin saatu googleltakin sponssia järjetön määrä, JOPA 86 CENTTIÄ!!!!! MAKE MONEY MONEY MAKE MONEY MONEY!!! WE GONNA BUY Y'ALL!! Skarpattiin, ja laiteltiin maisemavideota mammoille, joten eipä kestä :) koitetaan jatkossa panostaa enemmän kaikkeen. isommin. enemmän. korkeammalta. jepjep. ehkä matalaltakin..




Termistö: Hämmentävä palvelu: Huora.


RIKU&SAMU
ISO KIITOS VIELÄ JYRI, JONI, RISTO JA MIDE!!