lauantai 22. syyskuuta 2012

"got the money, got the bitches, gonna get the ho's"



Komeestihan sillä mopolla sinne kuuluisalle moottoritiellekkin näemmä pääsee...

Moskovan lentokentällä monnitus saavutti ultimaattisen lakipisteen, ja lentokone pekingiin nousi 16 tunnin odotuksen jälkeen toveri komentaja petrovin johdolla. Samu järjesti kiinalaisiakin hämmentäneen Switchback liikkeen, jolla siirsi hollantilaisliikemiehen pois omalta paikaltaan, saadakseen Rikun viereensä. Yleisö hurrasi! Lennolla lähdettiin tapamme mukaan täysin takki auki, luulimme lennon kestävän n.7h. ULLATUUS!! lento otti ja kesti rapiat 13h. Siinäpä alkoi Komin poikakin jo pohdiskelemaan, mihin mahtaa herra petrov olla suuntimassa...

Pekingissä kulttuurishokki runttasi leukaperiin, kuin hervannan heijari öisellä nakkikioskilla konsanaan. Tästäkin vielä selvisimme, ja odotimme aamuun asti, että uskallamme lähteä pois lentokentältä. Fiksu veto vai mitä? 

Aamulla otimme bussin pekingin keskustaan mähinäkattilaan, jossa meno oli infernaalisella tasolla! Kylläpä siinä vähän suomipoikaa jännitteli kun 2 miljoonaa kiinalaista tuijottaa silmää räpäyttämättä. Ainoastaan Antero Mertarannan kuumottava blastaus puuttui. Jännäkakka pyrki jälleen ulos kolostaan, kun majoituksesta, nettiyhteydestä tahi ruuasta ei ollut tietoakaan. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti että mitä helev...

Tilannetta lähdettiin rauhoittamaan mäkkäriin, jossa korttipakka levisi lattialle täysin. English noo noo.. Eiku vaan juustoja pöytään ja nettiyhteyskin näyttäis olevan. Noh, ensinnäkin pikku tarkastelun jälkeen huomasimme purilaisten olevan jotain hämmentäviä makkarahamppareita (parempi kun ette kysy), ja eihän se nettiyhteyskään nyt niin perusjuttu ollut, jotkut tunnarit olis kai tarvinnu. Mäkistä Samu otti jälleen kerran Switchback tyyppisen kopin jostain länkkärijätkästä, joka opasti meidät nettikahvilaan. Nettikahvilassa normaalisti jäätävä kiinalaisten nörttien wow-turnaus käynnissä, josta syystä netti jumitti enemmän kuin sata jänistä. 

Ohjeet hostelliin, rinkat selkään ja kävelemään. Tässä kohtaa virtaus pääsi karkaamaan. Karttaa vilkaisiin, hostellin nimet unohtuivat, nettisivuja ei tsekattu ja kadun nimistä ei tajunnut.. Kahden tunnin taaperruksen jälkeen päädyimme todella syrjäiselle kujalle, jossa valkoista miestä ei oltu nähty sitten seindfieldin uusintojen jälkeen. Nyt ollaan syvällä pelissä.

Kauhujen kadulta selvittyämme löysimme aivan toisaalta, mukavan hostelli tyyppisen ratkaisun johon paukimme välittömästi inekseen. 

Tällä hetkellä juodaan kaljaa muiden travellereiden kanssa, ja virtaus pysyy profiilissa! 

Life's good! 

-Samppa ja Riksa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti