Komeestihan sillä mopolla sinne kuuluisalle
moottoritiellekkin näemmä pääsee...
Moskovan lentokentällä monnitus saavutti ultimaattisen
lakipisteen, ja lentokone pekingiin nousi 16 tunnin odotuksen jälkeen toveri
komentaja petrovin johdolla. Samu järjesti kiinalaisiakin hämmentäneen
Switchback liikkeen, jolla siirsi hollantilaisliikemiehen pois omalta
paikaltaan, saadakseen Rikun viereensä. Yleisö hurrasi! Lennolla lähdettiin
tapamme mukaan täysin takki auki, luulimme lennon kestävän n.7h. ULLATUUS!!
lento otti ja kesti rapiat 13h. Siinäpä alkoi Komin poikakin jo pohdiskelemaan,
mihin mahtaa herra petrov olla suuntimassa...
Pekingissä kulttuurishokki runttasi leukaperiin, kuin
hervannan heijari öisellä nakkikioskilla konsanaan. Tästäkin vielä selvisimme,
ja odotimme aamuun asti, että uskallamme lähteä pois lentokentältä. Fiksu veto
vai mitä?
Aamulla otimme bussin pekingin keskustaan mähinäkattilaan,
jossa meno oli infernaalisella tasolla! Kylläpä siinä vähän suomipoikaa
jännitteli kun 2 miljoonaa kiinalaista tuijottaa silmää räpäyttämättä.
Ainoastaan Antero Mertarannan kuumottava blastaus puuttui. Jännäkakka pyrki
jälleen ulos kolostaan, kun majoituksesta, nettiyhteydestä tahi ruuasta ei
ollut tietoakaan. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti että mitä helev...
Tilannetta lähdettiin rauhoittamaan mäkkäriin, jossa
korttipakka levisi lattialle täysin. English noo noo.. Eiku vaan juustoja
pöytään ja nettiyhteyskin näyttäis olevan. Noh, ensinnäkin pikku tarkastelun
jälkeen huomasimme purilaisten olevan jotain hämmentäviä makkarahamppareita
(parempi kun ette kysy), ja eihän se nettiyhteyskään nyt niin perusjuttu ollut,
jotkut tunnarit olis kai tarvinnu. Mäkistä Samu otti jälleen kerran Switchback
tyyppisen kopin jostain länkkärijätkästä, joka opasti meidät nettikahvilaan.
Nettikahvilassa normaalisti jäätävä kiinalaisten nörttien wow-turnaus
käynnissä, josta syystä netti jumitti enemmän kuin sata jänistä.
Ohjeet hostelliin, rinkat selkään ja kävelemään. Tässä
kohtaa virtaus pääsi karkaamaan. Karttaa vilkaisiin, hostellin nimet
unohtuivat, nettisivuja ei tsekattu ja kadun nimistä ei tajunnut.. Kahden
tunnin taaperruksen jälkeen päädyimme todella syrjäiselle kujalle, jossa
valkoista miestä ei oltu nähty sitten seindfieldin uusintojen jälkeen. Nyt
ollaan syvällä pelissä.
Kauhujen kadulta selvittyämme löysimme aivan toisaalta,
mukavan hostelli tyyppisen ratkaisun johon paukimme välittömästi inekseen.
Tällä hetkellä juodaan kaljaa muiden travellereiden
kanssa, ja virtaus pysyy profiilissa!
Life's good!
-Samppa ja Riksa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti