torstai 18. lokakuuta 2012

China Re-cap. Sinne ja takaisin, ja vielä vähän Saigoniinkin. Bilbo Reppuli.

Morjestaah! Nihao mamas! On tullut se iloinen aika vuodesta, kun teillä alkaa ilmat sakkaamaan, ja me aletaan pakkaamaan. hahaa runosuoni kukkii., i say busta, you say rhyme. Lähti limpusta. Sry.

Niin siitä kiinasta muutama sananen...

Peking: Suuri reissumme siis alkoi Pekingistä, ja suuri kokkisota oli meitä vastassa. Ei vaan kulttuurishokki, isolla K:lla. Pekingiin runnottiin siis suoraan Helsingistä, ja yli 20 miljoonan ihmisen kaupunki löi silmille tuhannen Jade-lohikäärmeen voimalla. Pekingistä parhaat muistot olivat kiinan muuri, kielletty kaupunki, ja sen jälkeinen mysteerikukkula, josta näki koko helahoidon. Pekingiä nyt mietittäessä tulee mieleen väkijoukon määrä suhteutettuna ärrimurri keksien määrään. Hieno kokemus silti.

Datong: MRSKT teollisuuskaupunki, joka hoidettiin saksalaismaiseen tyylin, salamasota maisesti, sen suurempia tunteita datong ei herättänyt. Erityiskiitos lähtee kuitenkin yksityiskuskillemme, ja hänen urhealle Volkswagen Jetta ratsulleen, jolla hän urheasti meitä muutaman kerran kuljetti. Muistamme tämä ikuisesti herra BingBong.

Tai'yuan: Taiyanista nyt ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin stalkkerinainen, kanadalainen Stephen, paikallinen kiinalaistyttö nimeltä Maggic, ja hyvä meininki puistossa. Pankkiautomaatti-episodi käytiin myös täällä. Kylmät nuudelitkin tuli nautittua paikalliseen tapaan.

Xi'an: Xianissa oli monniasetelma, jota hyödynsimme amerikkalais-, ja suomalaisvoimin, ja täällä tuli vietettyä hienoja hetkiä, niin baarissa, kuin baarin jälkeenkin. Terracotta sotilaista sen verran, että toki hienoja ovat, mutta möllikässä sorvaisin samanlaisia puolet enemmän. Pojat ymmärtää, kyä te tiedätte...

Chengdu: Pandat, jälleen kerran halpa kalja, HIK! Hämmentävä ilmasto, ikuinen maanantai keli, arvaatko kenelle terveisiä? Näissä säissä ei kuivaa edes husqvarnan kallein rumpukuivain. Mutta pandat oli silti ihan jeppis kamaa (kaikki on nähnyt videon eikö?). Kaupunkina ei kiirettä niin paljon kuin muualla kiinassa, ja hostelli oli lazybones, joten bumtsibum, 'nuff said.

Kunming: Hitusen mitään sanomaton paikka, kaikki nähtävä on kaupungin ulkopuolella, ja kaikki nähtävä maksaa ainakin mansikoita, ellei jopa vadelmia hillossa. Hieno puoli Kunmingissa oli se, että kulkuyhteydet toimivat erinomaisesti eteläkiinan sisällä, ja Kunmingin lentokenttä on valmistunut kesäkuussa '12, joten oli aika helmi monnitella siellä varsinkin vip loungessa, jonne sniikattiin.

Dali: Naminami, sano marko, ku bussi pysähty paikassa dali. Ylivoimaisesti Kiinan helmein mesta, Säät on kun morsian, ja siellä on myös sorsia. Vuoristo Dalin kupeessa on aika hämmentävän helmeä settiä, tunnelma on rento, ote on hento, ja täten kehoitammekin kaikkia sohvamonnittajia, ja bailuroilottajia, heti setvimään tiensä Dalin autuaaseen syliin, joko tähtiportilla, teleportilla, tai tkl:n paikallisbussilla. Me kiitämme.

JA NYT SITTEN VIETNAMIN, TAI MELKEIN JOPA SAIGOOOOON!!!

Elikkäs juurikin niin. Monneilimme Kunmingin lentokentällä jotain kymmenen tunnin luokkaa, ja pääsimme jopa vippi tiloihin monnia asettamaan. Riku heräsi keskellä yötä siihen, kun suljettuun vippitilaan oli rynnännyt rykmentti kiinalaisia suu vaahdossa, jotka kaivoivat poteronsa välittömästi olinpaikkamme välittömään läheisyyteen. Tulialuettamme ei oltu meille kerrottu, joten oli selvää, että tilanteessa oli tilanne päällänsä. Tästä selviydyttyämme suunnistimme turvatarkastukseen (ei ollut ihan helppoa tällä kentällä), jossa Samu lähti suitsait sukkelaan testailemaan kiinalaisen vartioston valmiustilaa. Ensimmäisen tarkastuksen Samu selvitti lähes voittajana, jättäen jälkeensä ainoastaan aurinkorasvan ja toisen käsidesinsä. Tässä kohtaa Samu vielä naureskeli ylivoimaisuuttaan Maon vartioiden edessä, eikä tiennyt mitä tuleman piti. Hups keikkaa seuraavassa tarkastuksessa Samulta vietiin tuhkaktin pesästä. Samu menetti tässä kohtaa järkyttävän kalliin hiusvahansa, fyysisen määrän nesteitä, itsetuntonsa, ja ne saatanan fiskarin kalliit sakset, jotka Riku oli joskus ala-asteella vaivalla varastanut. Joten lasti keveni huomattavasti. Jos tästä halutaan positiivisia ajatuksia hakemalla hakea, niin käteen jäi käsidesi ja hammastahna, ja Samun reppuun tilaa litrakaupalla.

Lennot menivät sinänsä mukavasti, ottaen huomioon että oli tullut taas valvottua yhtäsoittoa lähes puolitoista vuorokautta, joten mailhigh-monni maistui sitäkin paremmalta. Lennoista käteen jäi periaatteessa kiinalaisten koneeseen syöksyt, nousut, laskut, ja kiinalaisten syöksyt koneesta kentälle.

Vietnamiin saavuttuamme rillasimme muut länkkärit hommaamalla kartan ilmaiseksi, ja keräsimme kaikkien muiden arvostuksen tässä kohtaa. Pohja putosi vasta puolituntia myöhemmin, kun muut olivat jääneet keskustan backbacker alueelle, ja olimme lähteneet googlen mapsin ohjeiden mukaisesti District vitosta kohti, jota voidaan luonnehtia HIEMAN ghettomaiseksi ympäristöksi vietnamin mittakaavassa.

Oltuamme bussissa noin kymmenisen minuuttia, näimme kohtaamisen vietnamilais lähiössä, jossa välejään selvitteli seitsemän ihmistä. Tässä välien selvittelyssä yhdelle oli kuitenkin jaettu todella huonot kortit, sillä kaikki muut kuusi osanottajaa olivat tätä yhtä ihmistä vastaan, needless to say, tuo yksi reppana otti kuokkaansa ihan kunnolla, emmekä tiedä nousiko hän enää elävien kirjoihin. Kyseinen tapahtuma pisti pojat aika hiljaisiksi, ja mietimme , mihinhän sitä oikeen oli tultu. Parin kilometrin jälkeen tästä tapahtumasta jäimme bussista pois hyvinkin mielenkiintoisella alueella, tuijotus oli kovempaa kuin Pekingien hutongeissa aikoinaan. Tässä vaiheessa hostellin etsintä sai uusia merkityksiä useampiakin. Nyt on syytä kertoa lukijoille, että olimme suunnistaneet koko ajan yhden stadionin perusteella, jonka vieressä hostellin piti olla, mutta kas kummaa, Rikun katsottua hostellin osoitetta selvisi, että hostelli oli juurikin siellä, mihin kaikki muut travellerit olivat jääneet. Tuttu tilanne siis meille. Tässä vaiheessa meno jalka vibana, ja koppi paikallisesta jätkästä, joka otti meille taksin, ja taksi kuski suunnisti team finlandin perille onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä.

Tämän jälkeen on suoritettu kuositus (suihkut ja muut tarpeelliset), ressikaljaa, ja käyty haistelemassa kotikatua, ja todettua sen olevan aika vilkas kaikenmaailman bilemeiningeissä. Voi hitsi hitsi, keijolla käsi roilottaa, Vietnam on aika halpa maa, me like.

Lähitulevaisuuden suunnitelma olisi löytää joku kiva spotti, ilman kiirettä, missä on rento meininki, ja harrastaa catfishingiä siellä ainakin tovi.

- Samu Antti Komi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti