Tässä on nyt reissua väännetty pari viikkoa ja tietyt
rutiinit alkaa ehkä pikku hiljaa löytyä. Viime päivinä ei ole tapahtunut juuri
muuta kuin hardcore monnitusta, ja pienimuotoisia, täysin harmittomia
lipsahduksia alkoholiin liittyen. Esimerkkinä eilisilta, jolloin vakuuttelimme
jenkkijäbä Chrisille että "no alcohol today" ja yhtäkkiä
ilmastointikanavasta tulla tupsahti ruotsalainen ninja riisiviinapullon kanssa,
rykäisi pullon pöytään, tokaisi "ei muille maistunut, en tiedä kenen
pullo, mutta teille varmaan maistuu?" ja Simsalabim! Abrakadabra! Pullo
tyhjeni! Että tällästä...
Mutta jos niitä reissufiiliksiä mietittäis...
Kulttuurishokki alkaa olla pikku hiljaa nieleskelty,
vaikkakin ruuan sulatuksessa Samulla taitaa olla pienoisia ongelmia. You know,
delhi-belly. Kone vähän yskii...
Yleensä meillä on erikseen aikalailla
matkustuspäivät/jaksot jolloin luonnollisesti vaihdetaan pelipaikkoja, ja
silloin pompitaan kaupungeista kaupunkeihin, paikoista D paikkoihin K.
Matkustusjaksot on aika ressaavia, koska pitää sykkiä junasta junaan, eikä
uusista kaupungeista ota poliisikaan koppia. Monesti joudumme majoittumaan
hotelleissa, ja me ei niistä niin tykätä. Ikävintä on ylivoimaisesti lippujen
säätäminen juna-asemilla, kun ei oikein koskaan tiedä mitä saa, paljonko se
maksaa, ja mihin se menee, ja minä vuonna. Eli VR hoitaa sittenkin hommansa
keskimäärin aika hyvin! Kyllä Veikko Veturimiestä huimaisi paikallinen
touhuilu.
Paras fiilis on päästä hyvään hostelliin, jossa on muita
reissaajia, ja kiirettä ei ole mihinkään. Pystyy rauhassa ottamaan tilanteen
haltuun, ja suunnittelemaan jatkoa. Suunnitelmien teko ärsyttää joka
tapauksessa aina, kun meikäläiset ei kovin suunnitelmallisia vesseleitä ole.
Mutta senhän te jo tiesitte. Tämä aiheuttaa usein hilpeyttä kanssa
matkustajissamme, joille reitti on ollut selvä jo mestaruusvuodesta -95.
Tammiselle terveisiä sinne Hämeenpuistoon!
Suomea ollaan puskettu maailman kartalle kovalla sykkeellä,
ja porukka tuntuukin tykkäävän meistä ja ressittömästä elämästämme.
Silloin tällöin haikeita fiiliksiä aiheuttaa rutiinien
vaihtuminen, eikä esim. Rikun tapauksessa musiikkitouhuja ole juuri näkynyt
yhtä akustista kitaraa lukuunottamatta. Samu liikunta friikkinä pärisee liiasta
monnituksesta.
Että Nihao vaan sinne teille!
Xie xie, dui bu gi!
-Riku ja SamSam
Kiitti terveisistä pojat! Nähää Meksikossa 2013... Toukokuun mestaruusjuhlissa ;)
VastaaPoista