sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Linja-autossa on tunnelmaa, Beer o'clockista ei tietoakaan.

Tämä teksti kirjoitetaankin poikkeuksellisesti linja-automaisissa ääriolosuhteissa. Hurjaa. OMG. lol. Noniin asiaan. xD. Vika oli läppä. 


Yritetääs. Elikka Kunmigniin päästiin kuin päästiinkin 22 tuntisella juna-erikoiskokeella, ohje aikoja ei saavutettu, niistä jäätiin tunteja. Tällä kertaa junassa ei ollut eväänä ravintolavaunun antimia, vaan vedettiin lokaalisti minuuttinuudeli satseja ja kaljaa. Shakkiakin otettiin haltuun. Tällä tavoin matkustus mukavuus on maksimoitu. Kunmingissa asiat rullasivat käytännössä omalla painollaan, eikä kakka nähnyt vilaustakaan tuulettimesta. Kävimme tarkistelemassa Kunmingia korkealta vuorelta, mutta huipulle asti ei menty koska kaikesta pyydettiin rahaa ja mehän ei sellasista maksella. Näkymät voittivat silti Pyynikin näkötornin siluetin, mutta munkkeja ei kiinan maaperällä tarjoiltu. Runnotaan kuvia hetimiten, kun saadaan jonkinlaisia toimivia yhteyksiä interwebsiin. Kiinassa niistäkään ei oikein aina tiedä.

Samun toiletti taistelut jatkuvat samankaltaisella intensiteetillä, kuin raatteentien taistelut aikoinaan, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Ollaan ns. "asema-sota" vaiheessa, jossa kumpikaan osapuoli ei oikein tiedä miten suhtautua vastustajan siirtoihin. Viimeinen virhe Samun leiristä saattoi olla se, että Samu kärsimättömyyttään meni ja tuplasi maitohappobakteeri annostuksensa hankkimatta sen tarkempaa infoa aiheesta, ja lopun voitte kuvitella. Aivan. Tämä tarina oli liikaa myös Brittitytölle, jolle Samu purki tuntojaan ko asiasta.

Kunmingissa kävimme myös puisto-järvi tyyppisellä resostilla, ja löysimme perille yhden sakko kierroksen jälkeen, koska Samu oli sitä mieltä, että oikotiehän se on aina paras tie, eikä oikealle tarvitse juurikaan kääntyä, vaikka Riku tätä mieltä olikin. Mutta tunnin kävelyn jälkeen löysimme perille, vuokrasimme paatin, ja painoimme selkää kohti. Ainut ongelma oli se, että vene kulki n. 0.0005 solmua tunnissa, ja lähimmät hevosvoimat löytyivät Teivon raveista. Pohja putosi koko hommasta siinä vaiheessa, kun sorsa perhe tuli ja ohitti meidät vauhdikkaasti. Tämä oli meille tarpeeksi. Takaisin studioon.

Tällä hetkellä matkustamme ääriolosuhteissa, +30 asteisessa bussissa, joka on täynnä kiinalaisia ja määränpää on Dali. Dali on reppureissaajan unelmakaupunki, alle miljoona asukasta, chilli meininki, ja tottakai kunnon landscapea. Lähdimme matkaan kahden Brittijätkän kanssa: Jamesin (ei ole Bond), jonka kanssa olemme henganneet jo muutaman päivän, ja eilen tapaamamme Adamin, jolla on mahtava beatles/rolling stones tyyppinen tukkaratkaisu menossa (ei myöskään ole Bond.) Ryhmän kemia on parempi kuin kuusi lohikäärmettä, ja viisilohikäärmettähän oli verrattavissa sataan jänikseen, ja tämänhän te kaikki muistitte? :) Pojat on 24v, eikä vahvasta brittiaksentista ota välillä Penakaan selvää.

Lähdimme reissuun kevennetyllä rinkka-setupilla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hylkäsimme isot rinkat hostelliin, ja painamme tällä hetkellä päivärepuilla, jossa on kaikki tarpeellinen maailmanmatkaa varten. The ultime survival kit. On köyttä, jeesusteippiä, huivia, lääkkeitä, iloisia värejä ja kaikkea siltä väliltä. Odotelkaahan siis mielenkiinnolla, kenen ovelle rinkat tuodaan, kun saamme ne kotiin lähetettyä, jos nykyinen setuppi toimii. Tokihan nyt on vasta versio 1.0 menossa, joten ennen ratkaisun markkinoille tuloa on vielä kehitettävää. Riku uskoo version 3.2.2. olevan jo julkaisu-, ja markkinakelpoinen.

Riku on koittanut ottaa kiinan kieltä haltuun, ja on onnistunut jo kaksi kertaa tilaamaan ruokaa pelkästään kiinalla, ja kaljaa useita kertoja. Riku osaa ainakin neljä virkettä!!

Jí Bú Láá, Chicken NO SPICY! yleensä tämä melkein toimii, mutta silti saamme aina kysyviä katseita, ja meille tuodaan kalaa. Missä vika lie, Riku ei myönnä virhettään 

RRRRRRRRRRRRRRRRRRRSSSSSSSSSSSSSSSSSRRRRRRRRRRRRSSSSSSSSSSRRRRRRRRSRSSRSRSRSRSRSRSRSRSSSRSRSSRSRSSRSSRRSRSSAMMIRRSRSSRSSRSRSRSSRICORSRSRSRSSRRSRSRSS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti