maanantai 26. marraskuuta 2012

Kambodza koettu, Thailand's gonna hit you!

Kamboodiassa käytiin siis siellä sun täällä, aikaa vietettiin yhteensä jotain pari viikkoa, ja yleistasolla maa on vielä aika lapsen kengissä, mutta halpaahan siellä kyllä on. Likelike. Kambodzassa on myös mielenkiintoinen kaksivaluutta järjestelmä käytössä, josta varmaan paikallisetkaan ei ole vielä kärryillä. USA:n benjamineilla maksellaan isommat ostimat, ja paskarieleillä hoidellaan sitten pienempiin kinkereihin tarvittavat mehut ja mähinät. Se olis vähän niinkun markka ja euro joskus -02, mutta ei kyllä sinnepäinkään. Seuraa Re-Cap. Valmistautukaa.

Phnom Penh: pääkaupunki, käytiin kahteen otteeseen, mekong joki ajaa kaupungin läpi, nappaa kaiken irtopaskan messiin kyliltä. Näky on hemaiseva. maiskis. Luonnollisesti myös kaupungin viemäriverkosto on järkevästi johdettu suoraan mekongiin, joten Lassila&Tikanojalla ei hommaa ole ihan niin paljon. Ok mesta pääkaupungiksi, lunki meno, ei kiirettä kenelläkään. "we'll have a meeting in two weeks.." on kuulemma kaupungin työmentaliteetti, ja tietenkään ennen palavereita ei tehdä mitään.

Sihanoukville: Taivaan ja helevetin rajalla kannattaa käydä parilla. Botskit saarille lähtee täältä, joten kaupunkia on vaikea sivuuttaa. Kambodzan parhaat sukellus ja snorklausmestat, monnitusspoteista puhumattakaan. Needless to say, Koh Rong saari oli paras paikka mihin meidät on päästetty so far.

Siem Reap: Temppeleitä, viinaa ja travellausta. Kulkuväylä Thaimaan ja Kambodzan välillä. Nähtävyydet: Guesthousen sunset baari, joka on korkeuksissa, ja temppeleitä kolmen päivän edestä. Riku ei jälkimmäisiä fiilistellyt. Kambodzan leppoisimmat TukTuk miehet.


Kello jotain paikallista aikaa joku, ei muista enää mikä päivä, lähdimme yöllä Thaimaata kohti. Bussin piti tulla kello 2.30, ja monelta veikkaatte että bussi lähti liikkeelle ihmiset kyydissä?

No eihän se ole vieläkään lähtenyt! No vitsivitsi, bussi liikahti joskus kuuden maissa aamusta,sitä ennen varrottiin parikolmisen tuntia jollain random kadulla booking officen edessä, ja Riku otti kyykkyä pahvilaatikoiden päällä. Tässä oli sitä kuuluisaa kauko-Aasian romantiikkaa. Bussimatkasta muistikuvia ei hirveästi ole, unta oli pallossa sen verran. Joskus aamu ysin aikoihin saavuttiin rajalle, joka olikin sitten aika mielenkiintoinen. Katselimme ympärillemme hetken, ja totesimme ettemme ainakaan vielä ole piilokamera show:ssa. Kolmen tunnin jonottelut jälkeen, passiin ilmeisesti lyötiin jonkinsorttista leimaa ja meidät päästettiin jatkamanaan, ja pääsimme odottamaan jatko-yhteyttä Bangkokiin. Rajan ylitykseen oman momenttinsa toi myös tilanne tilanteessa, eikä Rikulla ollut monesti vaadittua lippua pois Thaimaasta, joka Samulla oli. M'mm..

Rajalta Bangkokiin päästiin vanhan kunnon Toyota Hiacen kyydillä, ja Samu valitsi pakasta Rikun avustamana paskimman kortin, ja istui keskipenkällä kuskin vieressä. Samu ei nukkunut. Edes Kelan jonossa ei havaittu kateutta. Matkan aikana aistittiin murhaavia katseita, kun Samu kyyläsi vierestä Rikun puhdasta kyykytystä viereisellä luksuspenkillä. Saatana...



NO MUTTA JES!!! BANGKOKIIN PÄÄSTIIN, JA JYRI, JONI, RISTO, MIDE JA OLGA TÄÄLLÄ JO ODOTTIVATKIN. Mikäs sen mukavampaa kuin pamahtaa Bangkokin syrjäkujille, nähdä kaksi suomalaista urpoa kessu huulessa istumassa rotvallin reunalla, bostaamassa meitä. AUTO SIVUUN, REVIN SUN PÄÄN IRTI JUURINEEN! MÄ OLEN OPETTAJA!!


Valitettavasti ässäporukka lähti kotia kohti tänä aamuna, ja suuret kiitokset kaikille tarvikkeista, joita teiltä saimme! Muistelkaamme aina lämmöllä Vietnamissa vietettyjä hetkiä. Jos muisti pätkii, onneksi on jotain kuviakin otettu. Mahtavaa!


Pitkästä aikaa kaljaa vedettiin, jutut oli törkeitä, kun suomea pääsi levottomalla porukalla roilottamaan. Seuraavana päivänä lähdettiin taas heräteostoksille, kun sitä rahaa nyt kerta tuntuu olevan perkele! No ei muutakun tuhlamaan. Tässä kohtaa on hyvä ilmoittaa, että kambodzasta hommattiin miljoonalla yksiköllä virheetön Bell&Ross valmisteinen täysautomaagi, valurauta, ydinsodan kestävä, KATULAPSI!! no ei ku rannekello! Risto oli liitettävä uskomattomaan Bell&Ross Klubiin, ja tiimikello saatiinkin tinkaamisen jälkeen ihan kohtuu hintaan, punaisella värillä. Samu osti uimashortsit muutamaan kertaan hukkaamiensa tilalle, ja nyt on sitten väriä elämässä. Samulla ei ole enää pitkiä housuja ollenkaan, kun kännissä meni ja leikkasi farkuistaan lahkeet pois. Tässä oli viikon Fashion Statement. Katseet catwalkeille. Myös Dr. Dren mallistosta hommattiin kuulokkeet pojille, ja nyt rokki soi taas!


Paikallista aikaa kello on nyt 13.02 maanantai päivänä, lähdemme kolmen aikoihin suunnistamaan bussiterminaaliin, josta tarkoituksena lähteä kohti 30 000:n ihmisen bileitä, eli tottakai FULL MOON PARTY!!! Pardit on parhaat, ihmiset maksaa rahaa! kuunelkaa youtubesta!

Bilesaaren jälestä, monnisaarille, koh samui, koh tao, sen jälkeen tapahtuukin kummia, tiemme erkanevat hetkeksi, Samulla on lippu maailman toiselle puolelle, ja Rikun suunnitelmista on laitettu selvityspyyntöä hiihtoliitolle, ja sieltä määrättiin Kari-Pekka Kyrö hoitamaan asiaa, joten Riku odotteleekin KPK:lta sähköposteja. Jokainen voi oman toppatakkinsa uumenissa miettiä, mitä täällä oikeen tapahtuu.

Termistö:

TukTuk: maailman paras trasportaatioväline heti teleporttauksen jälkeen. Kivasti mobiilimonnituksen saattelemana paikasta A paikkaan ravintolan pöytä. Kambodzasta löytyy parhaat tuktukit, koska ne on skootteri-peräkärryviritelmiä, uskomattomin mukavilla vepsäläisen sohvilla, nyt vain 599,-

Mobiilimonni: mobilisoitua monnitusta, eli liikkeessä tapahtuvaa rentoutumista. Kuitenkaan bussimatkoja ei  voi kutsua mobiilimonniksi, koska monnitus ei pääse tuktuk monnin tasolle. Että turha Rabbe turha lähteä keulimaan :)



Tässä kun kaikilla varmasti iltojen pimetessä alkaa matkakuume nousta, lähtekää reissuun, ottakaa koodi, ja tulkaa morjestamaan meitä! Niin Karppisen Eerik tekee! Opiskelut ja työt paussille ja quit the ratrace!


Aitoa suomalaista videokuvaa kambodiasta Samun kynästä.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-RS


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Broken heart broke my heart..

NO MOROOO!! pitkästä aikaa,TukTuk? Sullahan on varmaan lentävä mattokin?

Sihanoukvilleen saavuttiin levottoman värisellä bussilla, vieläkin levottomimmissa tunnelmissa. Kukaan ei oikein tiennyt miten päin olisi, ja missä olisi. Retkikuntaamme liittyi edellispäivänä Hämäläisten kummipoika, herrasmies nimeltä Sam Hammond, Australian niemimaalta. Sam puhuu tosin suomea ainoastaan muutaman kirosanan, sekä "mahtavaa" sanan verran. Mutta siinähän sitä on jo liikaakin..


Lähtiessämme Phnom Penhistä tiedusteluryhmämme onnistui kaappaamaan k-valtion radioliikenteestä sanat Koh Rong Islands, ja jotain epäselviä sanoja, jotka merkitsivät pitkiä rantoja, kirkkaita vesistöjä ja jotain korallin suuntaista. Asetimme kompassiimme suuntiman huolellisesti. Ensimmäisenä iltana emme juuri voineet muuta tehdä, kun hengata ravintolassa, koska botskit saarille eivät enää niihin kellon aikoihin liikkuneet. Buukkasimme seuraavalle päivälle klo 8.00 paatin, joka kuskaisi meidät Koh Rong Islandille.

 Ranta täynnä baaria/ravintolaa Sihanoukvillessä.

Saarelle päästiin kello jossain vaiheessa, kalastajasatamaan lapio ja hanskat??? hiljennyimme rukoukseen. Lähetimme tunnustelijat etumaastoon, ja taisteluparin palattua, meillä oli tieto, että viidakon takana, saaren toisella puolella, kielletyllä rannalla, asustelee suomalaismies, 7km pitkä biitsi, ja bungaloweja. Mysteerimiehen nimi on Mr. Jones. 

Reput selkään, kitara kainaloon ja marssille. You're  in the jungle baby! Wake Up! You're gonna Die!!


No ei kuoltu, mutta hikoiltiin seitsemän TukTuk kuskin verran. Reilun tunnin dallaamisen jälkeen, haistoimme meren, ja hetken kuluttua näimmekin sen. Enää piti löytää turvallinen reitti alas kallioilta. Ähisten ja puhisten napsauttelimme receptioniin, ja kysäisimme "onx Joonast näkyny?" Mies löytyi bungalowia fiksaamasta, ja viidakon keskelläkin tuo kuuluisa Nokia Tune vielä kuuluu. Tästä alkoikin muutaman päivän mittainen radiohiljaisuus, eli ei sähköä, ei juoksevaa vettä, eikä tietenkään interwebsiä. Vaihtelun vuoksi oli mukava päästä pois kaiken hässäkän keskeltä. Tässä touhussa olisi kyllä mennyt Lindin ja Saran pojilta puurot ja vellit sekaisin ;) Ensitöiksemme heitimme reput niin sanotusti huits helevettiin, snorkkelit ja muut vehkeet niin sanotusti naamalle, ja vesistö niin sanotusti kutsui. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä kalojen määrää, veden kirkkautta, ja monnituksen tasoa kyseilellä alueella. Toisena päivänä snorklailimme aamupäivän, ja iltapäivästä lähdimme kadonneiden vesiputousten etsintään.



Palkkasimme Kaaleppi Kalastajan apureineen kuskaamaan meitä mahtavalla veneellään. Ensimmäinen vesiputous löytyi viidakon siimeksestä, polut ja reitit piti itsenäisesti hoitaa kuntoon. Vesiputouksella hetken hengattuamme, suuntasimme paikalliseen kylään, jonka takaa kuulemma löytyisi toinen vesiputous. Ukot veneeseen ja kylään siis. Kylässä keräsimme katseet tuttuun tapaan, ja hetken tiedustelun jälkeen saimme oikeat suuntimat, ja retkikuntamme lähti etenemään. Tällä kertaa löytyi paremmin juokseva vesiputous, ja pakolliset kuvat tottakai otettiin ja lähdettiin takaisin. Illat menivät rattoisasti kitaraa soitellessa, merinäköälää ihaillessa, ja tarinaa iskiessä.

Paikka jäi mieleen maailman parhaana.


Suosittelemme paikkaa kaikille, jotka ovat valmiita luopumaan sähköstä, ja muista mukavuuksista, paratiisin niin vaatiessa. Paikan nimi oli siis Broken Heart Guesthouse, ja paikan nimi on yhtä mysteeri, kuin ylicool omistajansakin. Tottakai hyvän mukana tulee aina myös paha, Kambodzan valtio suunnittelee tekevänsä tästä saaresta kuulemma paratiisisaaren, resortteineen, golf kenttineen, tottakai kansainvälisellä lentokentällä höystettynä. Sääli, hieno saari menee pilalle, mutta vielä on aikaa käydä hämmästymässä.

Seuraavana päivänä lähdimme takaisin kalastajasatamaan lapio ja hanskat, ja tottakai viidakkovaellus oli taas väistämättä edessä. Botski takaisin Sihanoukvilleen lähti kello 16, ja sitä odotellessa latailimme elektroniikka vehkeet ja söimme hyvin. Botski lähti, ja kohta olikin jo myrsky pystyssä. Miljoonalla markalla hommattu, kultaakin kalliimpi Kiinan ihme "Li-Ning" otti ja  lähti matkoihinsa katolta Samun päästä :( Myrskyssä keinuessa taisi olla välillä kipparillakin tiukat paikat pitää vene pystyssä, ja nokka meno suuntaan. Lentävä matto meni Rikun ostoslistalle tässä vaiheessa. Tästä selvittyämme buukkasimme bussin takaisin Phnom Penhiin huomisaamuksi, jossa meitä odotti ilmaismajoitus kanadalaistyttöjen rillikämpässä. Viikonloppuna ollaan monnitettu, ja lauantaina käytiin Russian Marketissa shoppailemassa kuormansidontaverkkoa (riippumatot), lippiksiä, paitaa ja shortsia. Se Phnom Penhistä.

Muutaman tunnin päästä lähdetään Siem Reapiin, josta pitäisi löytyä x määrä temppeleitä, joihin Samulla on kamala hinku päästä vipeltämään. Viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan Tomb Raider elokuvaa on kuvattu KO. temppeleissä. Lippaat lipastakaa. TAULUT?!

Lähdemme kohteeseen!

Ammattilaisille lisää kuvia facebookissa!

Videot löytyy utubesta tuttuun tapaan, Tampereen Akvaariokalalle omistettu kala/koralli/korallikala-video on uunissa lämpiämässä.

Pitäkäähän vastaanottimet kohdistettuna lähimpään puroon, ihan läpällä. Jos vaikka toimis.

Termistö:

Rillikämppä: Uskomaton lukaali, kun on liian paljon rahaa, ja liian paljon tilaa, muttei huonekaluja. Indestructible. Kaljaa löytyy joka makuun. Riippumatto asennettiin. 2 kerrosta, 3 vessaa, ja kaks paskaa suomalaista jätkää. Niistä on rillikämppä tehty.


-Riku ja Samu




sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kambodza pärisyttää!

Vietnamista saatiin puhdas otteluvoitto, ja selätys hoidettiin suomalaiseen tyyliin snägärillä. Kambodzaan lähdettiin aamubussilla, departure 700hrs, ja rajalle saavuttiin siinä kello yhdentoista nykäsissä. Rajatouhuiluista ei ollut sinänsä ennakkoon mitään käsityksiä, muuta kun, että rajaa kohti lähdettiin siinä olettamuksessa, että viisumin voi kuulemma hoitaa sieltäkin. Tietenkään emme tuhlanneet kallisarvoista aikaamme viisumin hommaamiseen etukäteen, ja kuka edes sellaista tekisi? amatöörit... Raja itsessään oli yksi parhaista vitseistä sitten Sami Hedbergin kokovartalomies kakkos dvd:n ja siinäpä se. Passit luovutettiin dösäjätkälle, lahjusdollarit passin väliin, sitten odottelemaan nimen huutoa. Kolmiriviä tahi muotoa ei tarvinnut rakentaa. Nimet huudettiin, maa kysyttiin, hymyiltiin ja suoritettiin rajanylitys. Ainoa CSI tason tarkastus oli se, että sormen jäljet ne jostain syystä Samulta halusivat, Riku antoi myös puhtaasta sympatiasta omansa. Perhanan puoskarit..Kolme tuntia lisää bussimonnitusta, ja oltiinkin jo PP:ssä (maan pääkaupungissa, Phonm Penhissä).

Cambodza vaikuttaa aika lungilta mestalta, ihmiset on erittäin ystävällisiä, tiet ovat leveitä ja valuuttana hämmentävä tuplaboogie, mixattuna USA:n dollareissa, ja kambodzan rieleissä. Jokainen taas tässä kohtaa oman karvalakkinsa ja toppatakkinsa alla voi miettiä, oliko tampereen poika taas ihmeissään tänne saavuttaessa. No olihan se. Mutta Benjamineilla on aina hauska rillata. Luihuselle taas kolmonen..Ja tää hemmetin iTuneskin on kiinaksi...Mönkijän samu spottas just äskön.. mutta joo.

PP:ssä ensimmäisenä iltana otimme kulmia haltuun kävellen, ja loungessa porukkaan tutustuen. Ilta meni hengatessa hollantilaisten tyttöjen kanssa, mutta siinä vaiheessa kun kielimuuri alkoi olla viiden metrin luokkaa, suomipojat lähtivät etsimään kanadalaisäijää, jonka seurassa ilta sitten menikin "leppoisasti".

Seuraavana päivänä meillä oli tiukka goal mennä ihmettelemään "killing fieldsiä" ja S-21 sotavankilaa. Paikoista ei etukäteen tiedetty oikeastaan yhtään mitään mutta sinne saavuttessa fiilis oli tasoa "voi ny morjes, onko sullakin Samu kakkaa housussa?" mutta vakavasti ottaen tästä paikasta huumoria ei juurikaan löytynyt, ja pisti kyllä miettimään syvästi ihmisyyttä, ja sitä julmuuden tasoa, mitä joskus aikoinaan (vielä -79 vuonna ?!) tapahtui. Julmuuden takaa löytyvät kapinalliset nimeltä Puna-Khamerit, jotka Pol-Potin johtama putsasivat yli puolitoista miljoonaa "väärä uskoista" kambodzalaista ihmistä pois maailman kartalta. Killing Fieldsejä on ainakin parisen sataa ympäri Kambodzaa, ja ne ovat periaatteessa joukkohautoja/teloitusleirejä, jossa ihmisä tapettiin suurinpiirtein noin 300 ihmistä päivässä, koska enempään ei pystynyt, ja luodit olivat liian kalliita.. Niinpä, aika törketää, fiiliksiä kyseisestä paikasta on itseasiassa todella vaikea edes selittää, ainoa tapa edes jollain tavalla käsittää tapahtuneet, on mennä paikan päälle, ja ottaa audio tour, ja kuulla se selviytyneiden suusta. Seuraavassa kuvia Killing Fieldsiltä. Kuvat kylteistä suosittelemme lukemaan erityisellä hartaudella.


                                           







  Ylemässä kuvassa jokainen kuoppa on yksi joukkohauta.

Eli tässäpä Killing Fields. Tästä tuktuk Kyydillä S-21 sotavankilaan, joka sekin oli aika hc kamaa. Paikassa "kuulusteltiin" kaikkia "valtion vihollisia" ja henkiä ei säästelty. Paikkana todella masentava, mutta todellakin käymisen arvoinen. S-21:ssä ei niinkän tapettu ihmisiä tarkoituksella, vaan ihmiset kuolivat kidutukseen, ja myös paikan tunnelma oli sitä luokkaa.


Kuvia vangeista. Pahimmillaan samanaikaisesti vankenja oli melkein 6000, jostain ainoastaan muutamia selviytyi.





Kidutusvälineitä.


Vankilan ulkokäytävää. Piikkilanka siksi, ettei vangit pystyneet tekemään itsemurhaa hyppäämällä alas.


 Yksi vankilarakennuksista ulkoapäin.


Tällä kertaa vähän vakavampi blogi, tämä päivä jää mieleen, illasta ei ollut juurikaan fiiliksiä liikkua kylille, vaikka syömässä kävimmekin kanadalaistyttöjen kanssa. Huomenna suuntana Sihanoukville, jossa lähdemme metsästämään yksityisiä paratiisi saaria. Bussi lähtee 9.00 ja 9.01 ollaan ehkä tuurilla kyydissä. Joten näillä mennään, JA FAIJOILLE HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!!!

-RICK & SAM




perjantai 9. marraskuuta 2012

Vietnam: Saigon- Mui n e- Nha Trang -Mui ne - Da Lat - Saigon. Feel The Love!

Noniin, Vietnamin niemimaa alkaa olla paketissa taputeltuna, ja seuraavana maana onkin luonnollisesti idyllisempääkin paskempi Kambodza. Ennenkuin siirrytään sinne, otetaan vähän re-cappia tapahtuneista (tai niistä mitä muistetaan).

Saigon (Nyk. Ho Chi Minh City): Kaupunkista tuli tutuksi lähinnä yksi katu, jota paikalliset kutsuvat nimellä mähinä-street (kuvassa). Mähinä-street tyydyttää kaikki matkaajan tarpeet, jos olet janoinen matkaaja, sinulla ei ole hätää, ole siis huoleti, selviydyt kyllä, mutta aamulla kuolema on lähellä. hehheh. KRAPULAAAAAHHH!!



Mui Ne: paratiisi biitsiä, uima-altaita, loma-resortteja, hiekka dyynejä, monia kilometrejä skobailtavaa tietä, ja surffimestoja. POGO! Mui Ne on tähän astisessa elämässämme mahtavin paikka missä ollaan käyty, ja ehkä myös "kostein". Täällä siis visiteerattiin kaksi kertaa varmuuden vuoksi, ja voimme edelleen kertoa että monnitusasteikolla Mui Nen on pakko olla maailman kärkipäässä. Mui Nesta löytyy myös tuo pahojen ihmisten rakentama Pogo baari, ja siellähän sattui, tapahtui, ja unohtui monena iltana. Viimeisenä iltana meitä kehotettiin poistumaan. "All the finnish guys must leave now!" :( HELMI MESTAPAIKKA! Mui Nessa myös elämä on ihmisen parasta aikaa. Place to be.



Nha Trang: Pelonsekaisin tuntein lähdimme Mui Nesta Nha Trangiin, ja bussimatkasta ei ole muistikuvia. Bussista ulos, skoban kyytiin ja hotelliin herran huomaan. Nha Trang on Vietnamin ykkösbilemesta, ja täältä löytyy klubia klubin perään, ja mähän ne kaikki kerään. stna. Täällä kohtasimme myös Vietnam MC Outlawsin alajaoston (Jyrin, Jonin ja Riston) ja iloinen reissumme alkoi. Kissanristiäisiä vieteltiin lähes joka ilta, ja meidän onneksemme katukissat ei ihan heti loppuneet. Nha Trangissa oli myös poseidonin valtakuntaa paljon, ja isoimmat aallot taisivat olla jotain viiden metrin luokkaa kaatuessaan. Täällä oli hyvä aamuisin kuosiutua. Kuvassa Bucket. (tosin pienempää mallia, kuin pogossa, pogossa tarjoiltiin oikeasti ämpäreitä.)



Mui Ne: "ei vit... eiks me käyty täällä jo?! no ehkä.. vaikuttaa helmeltä mestalta, mennään jätkien kans monnille!" Valituksia kerättiin joka ilta muilta resortissa asuneilta, kuulemma yöllinen meteli oli kovempi kuin mertarannan kopissa, ja meiltä kysyttiinkin että mistä ihminen voi keksiä juteltavaa aina aamu kahdeksaan asti? senkun tietäs..Anteeksi kaikille häiriöitä kärsineille, teimme sen tarkoituksella.



Da Lat: ei yhtään place to be. ei ihmisen paikka. Rikulla kylmä koko ajan. vuoristo kylä, äkkiä pois. Da Latissa hengasimme kaksi päivää, ja Mui Nen jälkeen shokki oli valtava. Da Lattiin meno oli hurja, sillä bussin taustapeilistä saattoi nähdä viikate miehen skootterillaan perässä, viikate rajusti heiluen. Jyrillä ja Samulla oli bussiin kuumottavimmat paikat suoraan kuskin vieressä, joka ajoi kankkusen tavoin, maailman huonokuntoisinta tietä. Riku ja Joni olivat taas perällä, ja saivat isoimmat töyssyt mukavasti, veden tiputellessa päähän, kun bussin katto vuoti. MUTTA KOKEMUUKSIA, KOKEMUUKSIA! Da Latissa tapasimme myös aamupalalle erään sekavan suomalaisäijän, joka hetken rupattelun jälkeen tarjosi sivulauseessa hämmentäviä palveluita, joten ei siitä jäbästä sen enempiä. (kts. termistö)



Saigon: Saigonista lähtee huomenna bussi Kambodzan Phnom Penhiin, josta ei tiedetä oikeastaan yhtään mitään, mutta hiekkaa siellä on kuulemma joka paikassa. Phom Penh on siis pääkaupunki, ja siellä olisi tarkoitus asustella kanadalaisten tyttösten kämpillä, eli onnea vaan niillekkin, kun kaksi suomalaista urpoa pamahtaa urpoilemaan. Kambodzassa olisi tarkoitus olla jotain kaksi viikkoa, ja sitten suuntailla vielä tapaamaan Bangkokiin Suomi-jätkät, ja 28. päivä Bangkokissa taitaa olla Full Moon Partyt, joihin meillä on tottakai VIP kutsut suurina kuluttajina, tosin tästä järjestää ei ole vielä infottu, mutta kaikki aikanaan.


Jaa niin joo, oltiin saatu googleltakin sponssia järjetön määrä, JOPA 86 CENTTIÄ!!!!! MAKE MONEY MONEY MAKE MONEY MONEY!!! WE GONNA BUY Y'ALL!! Skarpattiin, ja laiteltiin maisemavideota mammoille, joten eipä kestä :) koitetaan jatkossa panostaa enemmän kaikkeen. isommin. enemmän. korkeammalta. jepjep. ehkä matalaltakin..




Termistö: Hämmentävä palvelu: Huora.


RIKU&SAMU
ISO KIITOS VIELÄ JYRI, JONI, RISTO JA MIDE!!

maanantai 5. marraskuuta 2012

"Ekat Lumet, menee v***sti lintassa, miljoonia menee"

Mide on tullut mestoille. Kaikkihan tietää kuka Mide on, tunnetaan myös nimellä modena, ja kaikki tietää, että modena on nopeimpia ferrareita maailmassa.

Mutta palataan taas Nha Trangiin ja Save The Wales. Nha Trang oli mesta, jossa aallot oli fyysisen kokoisia, ja kaupunki oli täynnä baareja ja ravintoloita, jossa aikaa tuli vietettyä kohtuu paljon. Nha Trangissa on vietnamin isoimmat aallot, mutta aallot ei kuitenkaan breaking pointin takia ole surffi kelpoisia, joten biitsi oli juurikin kovaa monnitusta, ja auringon ottoa enimmäkseen. Nha Trangissa päivät olivat hulluja, ja illat kohtuullisen kosteita, ja jossain vaiheessa jäbät halusivat Mui Neen, ja mehän lähdettiin mukaan. Sinne oli poukittiva messiin, jäbät on kuitenkin sen verran helmeä seuraa, ja jutut roilottaa, ja kaija koo hoilottaa. No niinpä. Nha Trangissa tapahtui sellainen mielenkiintoinen käänne, että Riston tanssi liikkeet nousivat aivan uudelle tasolle, ja jostain syystä vettä oli jokaisen päällä aina iltaisin, ja bucketteja virtasi siellä sun täällä, joka säällä. Samoihin aikoihin myös Joni löysi lompakostaan miljoonia, ja innostui näistä mielettömästi, ja tästä syntyi käsite "Miljoona-Joni". How does it taste, honey?

Mui Nessa monnia harrastettiin taas uudella levelillä ja leveli nousi Attila tasolle, ja myös illat olivat 4 suzukin, 1 yahaman ja attilan tasoa. Katsokaa myöhemmin termistöstä. Hunni Attila. Tästä meiningistä naapureillahan meni myyrä kurkkuun, ja voitte olla varmoja että hiekkaa löytyy jos jonkilaisista paikoista. Mutta kun suomi poika ottaa, se ottaa kun Nykänen, ja aamuun asti. Eräänä sekaisena aamuna, Samu otti pataljoonansa, ja lähti yksin tiedustelemaan läheistä rannikko aluetta ja kalastajakylän ghettoa, ja roilotteli ties missä tankin tyhjäksi, muiden nukkuessa. Muiden selvittyä lähdettiin MC Outlaws Vietnamin alajaoston kanssa tekemään salamaiskuja lähimaastoon. Tämän tuloksena löysimme otollisen surffikohteen, jonne runnoimme seuraava aamupäivänä. Pikku reenin jälkeen muutama aaltokin saatiin kiinni ja stand upit onnistuivat joka jätkällä.

Mui ne on muuten oikein otollinen monnipaikka, ja rauhallista biitsiä riittää itse kullekkin, mutta yökerho nimeltä Pogo on aiheuttanut harmaita hiuksia paikalliselle miliisille ja jokaiselle kilometrin säteellä asustavalle ihmiselle. Pogo on meidän resosterista noin 50 metriä, joten tasajalka hyppy telemark alastulolla onnistuu yllättävän kovilla promillella. Lempi marjamme on hilla. Myös Riston. Joku ilta taannoin Riku oli ilmeiseti vetänyt ärrimurrikeksit väärään kurkkuun, ja bucketteja lenteli myös viattomien päälle, mutta olkaa huoleti, ensimmäinen uhri oli Samu. Myös Jyri on saanut osansa. Oli siinä paikallisilla, ja vähän muillakin katsomista kun livebändi soittaa, ja neljä suomalaista täyttää lavan lyijyn raskailla dance moveilla. (me tiedetään, että fyysistä on ollu, mutta tunnelin päässä on valoa, eikö niin äipät :) ).

Resortin isännän onneksi buukkasimme liput huomiseksi Da Lattiin, ja jatkossa resortin asukkaat saavat nukkua yönsä rauhassa. Kuulopuheiden mukaan, Riku ja Samu olivat joku yö henganneet poolilla, ja jauhaneet ns. "kakkaa" aamu kahdeksaan asti. Riston mukaan tilanteet olivat menneet jotakuinkin: Supliikkikännistä, politiikkahumalaan, joka johtaa tottakai maailmanparannushumalaan. keskusteluiden sisällöt jokainen voi päätellä itse, jos ei pysty, varmasti voitte soittaa joko McLarenille, Räikköselle tai Frederikille. Aamusella pojat löydettiin sammahtaneina sikiöasentoon aurinkotuoleihin, ja tästähän olivat skottitytöt hyvinkin huvittuneita, ja äidit varmasti hyvinkin ylpeitä pojistaan maailmalla. JA TAAS HALAUKSIA MIELINMÄÄRIN ÄIDEILLE!! Otetaas taas vähän termistöä levottomille, ja tässähän sitä.



TERMISTÖ:

Bucket: Kun pienenä hiekkalaatikolla oli ämpärit täynnä hiekkaa, vanhempana ne on täynnä jotain iha muuta, älä soita mulle suuta, äläkä näytä mulle kuuta, tapan sut. Miettikää nyt mikä teidät tekee onnellisiksi. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. Anna mulle hakku.

Attila: RYNNÄKKÖSÄMPYLÄ, MAAILMANVALLOITTAJA, SKOOTTERIEN RAHTIALUS. Ääni on voimaa. Ruma, mutta kookas, tappaa lehmän. Manchester Unitedin uskollinen sotaratsu. Moukan tuurilla alamäkeen kaheksaakybää. Miden Skootteri. Painorajat tuli vastaan. Kyseessä siis skootteri.

Miljoona: Vietnamin rahayksikköhän on Ding Dong, Yksikkö on kevyt, jossei ole miljoona, paikka on hong kong. 1 euro on 30 000 dongia, joten Joni on kulmien kovin kolli. Donald Trump. Poikkeuksia Pogon riippukives koira, jonka on pakko olla Joniakin kovempi jätkä. Käykää kattelees, ja ihmetelkää, tuolla se nytkin ulvoo. Koirien Ron Jeremy. Postikortti kamaa.

Outlaws MC vietnamin alajaosto: Sisältää karikatyyrit:

Jyri: Teiden kurkiaura, näiden leveysasteiden leveäharteisin mies. Mulle ei v***uilla. Siniset Ray-Banit.

Joni: Miljoona-Joni, 'nuff said. Yamaha centerin jäsen. Keltaset Ray-Banit.

Risto: "tapan sut" lepuskin uudisasukas, punaniska, vannoutunut meego-käyttäjä. Yamaha Nouvo. Menee äänen suuntaan, ja menee ohi. "sekuntijalka". Mustat Ray-Banit.

Mide: Pitäjämäen Batman, Attilan suurenmoinen käskynhaltija. Attilan ruhtinas. *PUM PUM*. Mustat Ray-Banit.

Samu: Aamuisen kalastajankylän armoton kyykyttäjä, kukkahattu kypärä, mieli liian sykkyrä, "sekuntijalan" oikea käsi. Viikset säällä kun säällä. ja ne jalat ei käy jäällä. F1-Oakleyt.

Riku: Seisovan kilometrin kuningas, Yamahan centerin perustaja, "kukaan ei oo nopeempi ku mä",oma kehu haisee, "mä olen mahtava mies, mä en oo ajokunnossa", silti 115 Km/h. Morjestaa kaikille hyvien tapojen mukaisesti. Neon vihreet, tai peilit Ray-Banit.

Törkeet suhailuu...

Ja tässäpä taas, lukekaa nyt sitä Oton Blogia!! (ottoreissussa.blogspot.com)


PS. Suunnitelmat ovat muuttuneet yllättäen taas, Vietnamista jatketaan Kambodzaan, makso mitä makso, kerätkää ittenne, eli sinne siis.

Ja Äideille vielä ISO anteeksi pyyntö ylimääräisesti roilosta. Kuunnelkaa se haloo helsingin biisi, siinä kerrotaan tarvittava.

 -R,S,J,J,R,M