sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Broken heart broke my heart..

NO MOROOO!! pitkästä aikaa,TukTuk? Sullahan on varmaan lentävä mattokin?

Sihanoukvilleen saavuttiin levottoman värisellä bussilla, vieläkin levottomimmissa tunnelmissa. Kukaan ei oikein tiennyt miten päin olisi, ja missä olisi. Retkikuntaamme liittyi edellispäivänä Hämäläisten kummipoika, herrasmies nimeltä Sam Hammond, Australian niemimaalta. Sam puhuu tosin suomea ainoastaan muutaman kirosanan, sekä "mahtavaa" sanan verran. Mutta siinähän sitä on jo liikaakin..


Lähtiessämme Phnom Penhistä tiedusteluryhmämme onnistui kaappaamaan k-valtion radioliikenteestä sanat Koh Rong Islands, ja jotain epäselviä sanoja, jotka merkitsivät pitkiä rantoja, kirkkaita vesistöjä ja jotain korallin suuntaista. Asetimme kompassiimme suuntiman huolellisesti. Ensimmäisenä iltana emme juuri voineet muuta tehdä, kun hengata ravintolassa, koska botskit saarille eivät enää niihin kellon aikoihin liikkuneet. Buukkasimme seuraavalle päivälle klo 8.00 paatin, joka kuskaisi meidät Koh Rong Islandille.

 Ranta täynnä baaria/ravintolaa Sihanoukvillessä.

Saarelle päästiin kello jossain vaiheessa, kalastajasatamaan lapio ja hanskat??? hiljennyimme rukoukseen. Lähetimme tunnustelijat etumaastoon, ja taisteluparin palattua, meillä oli tieto, että viidakon takana, saaren toisella puolella, kielletyllä rannalla, asustelee suomalaismies, 7km pitkä biitsi, ja bungaloweja. Mysteerimiehen nimi on Mr. Jones. 

Reput selkään, kitara kainaloon ja marssille. You're  in the jungle baby! Wake Up! You're gonna Die!!


No ei kuoltu, mutta hikoiltiin seitsemän TukTuk kuskin verran. Reilun tunnin dallaamisen jälkeen, haistoimme meren, ja hetken kuluttua näimmekin sen. Enää piti löytää turvallinen reitti alas kallioilta. Ähisten ja puhisten napsauttelimme receptioniin, ja kysäisimme "onx Joonast näkyny?" Mies löytyi bungalowia fiksaamasta, ja viidakon keskelläkin tuo kuuluisa Nokia Tune vielä kuuluu. Tästä alkoikin muutaman päivän mittainen radiohiljaisuus, eli ei sähköä, ei juoksevaa vettä, eikä tietenkään interwebsiä. Vaihtelun vuoksi oli mukava päästä pois kaiken hässäkän keskeltä. Tässä touhussa olisi kyllä mennyt Lindin ja Saran pojilta puurot ja vellit sekaisin ;) Ensitöiksemme heitimme reput niin sanotusti huits helevettiin, snorkkelit ja muut vehkeet niin sanotusti naamalle, ja vesistö niin sanotusti kutsui. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä kalojen määrää, veden kirkkautta, ja monnituksen tasoa kyseilellä alueella. Toisena päivänä snorklailimme aamupäivän, ja iltapäivästä lähdimme kadonneiden vesiputousten etsintään.



Palkkasimme Kaaleppi Kalastajan apureineen kuskaamaan meitä mahtavalla veneellään. Ensimmäinen vesiputous löytyi viidakon siimeksestä, polut ja reitit piti itsenäisesti hoitaa kuntoon. Vesiputouksella hetken hengattuamme, suuntasimme paikalliseen kylään, jonka takaa kuulemma löytyisi toinen vesiputous. Ukot veneeseen ja kylään siis. Kylässä keräsimme katseet tuttuun tapaan, ja hetken tiedustelun jälkeen saimme oikeat suuntimat, ja retkikuntamme lähti etenemään. Tällä kertaa löytyi paremmin juokseva vesiputous, ja pakolliset kuvat tottakai otettiin ja lähdettiin takaisin. Illat menivät rattoisasti kitaraa soitellessa, merinäköälää ihaillessa, ja tarinaa iskiessä.

Paikka jäi mieleen maailman parhaana.


Suosittelemme paikkaa kaikille, jotka ovat valmiita luopumaan sähköstä, ja muista mukavuuksista, paratiisin niin vaatiessa. Paikan nimi oli siis Broken Heart Guesthouse, ja paikan nimi on yhtä mysteeri, kuin ylicool omistajansakin. Tottakai hyvän mukana tulee aina myös paha, Kambodzan valtio suunnittelee tekevänsä tästä saaresta kuulemma paratiisisaaren, resortteineen, golf kenttineen, tottakai kansainvälisellä lentokentällä höystettynä. Sääli, hieno saari menee pilalle, mutta vielä on aikaa käydä hämmästymässä.

Seuraavana päivänä lähdimme takaisin kalastajasatamaan lapio ja hanskat, ja tottakai viidakkovaellus oli taas väistämättä edessä. Botski takaisin Sihanoukvilleen lähti kello 16, ja sitä odotellessa latailimme elektroniikka vehkeet ja söimme hyvin. Botski lähti, ja kohta olikin jo myrsky pystyssä. Miljoonalla markalla hommattu, kultaakin kalliimpi Kiinan ihme "Li-Ning" otti ja  lähti matkoihinsa katolta Samun päästä :( Myrskyssä keinuessa taisi olla välillä kipparillakin tiukat paikat pitää vene pystyssä, ja nokka meno suuntaan. Lentävä matto meni Rikun ostoslistalle tässä vaiheessa. Tästä selvittyämme buukkasimme bussin takaisin Phnom Penhiin huomisaamuksi, jossa meitä odotti ilmaismajoitus kanadalaistyttöjen rillikämpässä. Viikonloppuna ollaan monnitettu, ja lauantaina käytiin Russian Marketissa shoppailemassa kuormansidontaverkkoa (riippumatot), lippiksiä, paitaa ja shortsia. Se Phnom Penhistä.

Muutaman tunnin päästä lähdetään Siem Reapiin, josta pitäisi löytyä x määrä temppeleitä, joihin Samulla on kamala hinku päästä vipeltämään. Viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan Tomb Raider elokuvaa on kuvattu KO. temppeleissä. Lippaat lipastakaa. TAULUT?!

Lähdemme kohteeseen!

Ammattilaisille lisää kuvia facebookissa!

Videot löytyy utubesta tuttuun tapaan, Tampereen Akvaariokalalle omistettu kala/koralli/korallikala-video on uunissa lämpiämässä.

Pitäkäähän vastaanottimet kohdistettuna lähimpään puroon, ihan läpällä. Jos vaikka toimis.

Termistö:

Rillikämppä: Uskomaton lukaali, kun on liian paljon rahaa, ja liian paljon tilaa, muttei huonekaluja. Indestructible. Kaljaa löytyy joka makuun. Riippumatto asennettiin. 2 kerrosta, 3 vessaa, ja kaks paskaa suomalaista jätkää. Niistä on rillikämppä tehty.


-Riku ja Samu




2 kommenttia:

  1. On sellanen matkustuskuume, että oksat pois. Nyt olisin valmis kokeilemaan jopa tuota sähköttömyyttä, vaikka aika mukavuudenhakuinen oonkin. :D T: Lind-mothafuckaa

    VastaaPoista
  2. Joo kuukauden päästä pitäs lähtee Jonesin mestaa Rongille ihmettelemään.
    -Miki-

    VastaaPoista