maanantai 26. marraskuuta 2012

Kambodza koettu, Thailand's gonna hit you!

Kamboodiassa käytiin siis siellä sun täällä, aikaa vietettiin yhteensä jotain pari viikkoa, ja yleistasolla maa on vielä aika lapsen kengissä, mutta halpaahan siellä kyllä on. Likelike. Kambodzassa on myös mielenkiintoinen kaksivaluutta järjestelmä käytössä, josta varmaan paikallisetkaan ei ole vielä kärryillä. USA:n benjamineilla maksellaan isommat ostimat, ja paskarieleillä hoidellaan sitten pienempiin kinkereihin tarvittavat mehut ja mähinät. Se olis vähän niinkun markka ja euro joskus -02, mutta ei kyllä sinnepäinkään. Seuraa Re-Cap. Valmistautukaa.

Phnom Penh: pääkaupunki, käytiin kahteen otteeseen, mekong joki ajaa kaupungin läpi, nappaa kaiken irtopaskan messiin kyliltä. Näky on hemaiseva. maiskis. Luonnollisesti myös kaupungin viemäriverkosto on järkevästi johdettu suoraan mekongiin, joten Lassila&Tikanojalla ei hommaa ole ihan niin paljon. Ok mesta pääkaupungiksi, lunki meno, ei kiirettä kenelläkään. "we'll have a meeting in two weeks.." on kuulemma kaupungin työmentaliteetti, ja tietenkään ennen palavereita ei tehdä mitään.

Sihanoukville: Taivaan ja helevetin rajalla kannattaa käydä parilla. Botskit saarille lähtee täältä, joten kaupunkia on vaikea sivuuttaa. Kambodzan parhaat sukellus ja snorklausmestat, monnitusspoteista puhumattakaan. Needless to say, Koh Rong saari oli paras paikka mihin meidät on päästetty so far.

Siem Reap: Temppeleitä, viinaa ja travellausta. Kulkuväylä Thaimaan ja Kambodzan välillä. Nähtävyydet: Guesthousen sunset baari, joka on korkeuksissa, ja temppeleitä kolmen päivän edestä. Riku ei jälkimmäisiä fiilistellyt. Kambodzan leppoisimmat TukTuk miehet.


Kello jotain paikallista aikaa joku, ei muista enää mikä päivä, lähdimme yöllä Thaimaata kohti. Bussin piti tulla kello 2.30, ja monelta veikkaatte että bussi lähti liikkeelle ihmiset kyydissä?

No eihän se ole vieläkään lähtenyt! No vitsivitsi, bussi liikahti joskus kuuden maissa aamusta,sitä ennen varrottiin parikolmisen tuntia jollain random kadulla booking officen edessä, ja Riku otti kyykkyä pahvilaatikoiden päällä. Tässä oli sitä kuuluisaa kauko-Aasian romantiikkaa. Bussimatkasta muistikuvia ei hirveästi ole, unta oli pallossa sen verran. Joskus aamu ysin aikoihin saavuttiin rajalle, joka olikin sitten aika mielenkiintoinen. Katselimme ympärillemme hetken, ja totesimme ettemme ainakaan vielä ole piilokamera show:ssa. Kolmen tunnin jonottelut jälkeen, passiin ilmeisesti lyötiin jonkinsorttista leimaa ja meidät päästettiin jatkamanaan, ja pääsimme odottamaan jatko-yhteyttä Bangkokiin. Rajan ylitykseen oman momenttinsa toi myös tilanne tilanteessa, eikä Rikulla ollut monesti vaadittua lippua pois Thaimaasta, joka Samulla oli. M'mm..

Rajalta Bangkokiin päästiin vanhan kunnon Toyota Hiacen kyydillä, ja Samu valitsi pakasta Rikun avustamana paskimman kortin, ja istui keskipenkällä kuskin vieressä. Samu ei nukkunut. Edes Kelan jonossa ei havaittu kateutta. Matkan aikana aistittiin murhaavia katseita, kun Samu kyyläsi vierestä Rikun puhdasta kyykytystä viereisellä luksuspenkillä. Saatana...



NO MUTTA JES!!! BANGKOKIIN PÄÄSTIIN, JA JYRI, JONI, RISTO, MIDE JA OLGA TÄÄLLÄ JO ODOTTIVATKIN. Mikäs sen mukavampaa kuin pamahtaa Bangkokin syrjäkujille, nähdä kaksi suomalaista urpoa kessu huulessa istumassa rotvallin reunalla, bostaamassa meitä. AUTO SIVUUN, REVIN SUN PÄÄN IRTI JUURINEEN! MÄ OLEN OPETTAJA!!


Valitettavasti ässäporukka lähti kotia kohti tänä aamuna, ja suuret kiitokset kaikille tarvikkeista, joita teiltä saimme! Muistelkaamme aina lämmöllä Vietnamissa vietettyjä hetkiä. Jos muisti pätkii, onneksi on jotain kuviakin otettu. Mahtavaa!


Pitkästä aikaa kaljaa vedettiin, jutut oli törkeitä, kun suomea pääsi levottomalla porukalla roilottamaan. Seuraavana päivänä lähdettiin taas heräteostoksille, kun sitä rahaa nyt kerta tuntuu olevan perkele! No ei muutakun tuhlamaan. Tässä kohtaa on hyvä ilmoittaa, että kambodzasta hommattiin miljoonalla yksiköllä virheetön Bell&Ross valmisteinen täysautomaagi, valurauta, ydinsodan kestävä, KATULAPSI!! no ei ku rannekello! Risto oli liitettävä uskomattomaan Bell&Ross Klubiin, ja tiimikello saatiinkin tinkaamisen jälkeen ihan kohtuu hintaan, punaisella värillä. Samu osti uimashortsit muutamaan kertaan hukkaamiensa tilalle, ja nyt on sitten väriä elämässä. Samulla ei ole enää pitkiä housuja ollenkaan, kun kännissä meni ja leikkasi farkuistaan lahkeet pois. Tässä oli viikon Fashion Statement. Katseet catwalkeille. Myös Dr. Dren mallistosta hommattiin kuulokkeet pojille, ja nyt rokki soi taas!


Paikallista aikaa kello on nyt 13.02 maanantai päivänä, lähdemme kolmen aikoihin suunnistamaan bussiterminaaliin, josta tarkoituksena lähteä kohti 30 000:n ihmisen bileitä, eli tottakai FULL MOON PARTY!!! Pardit on parhaat, ihmiset maksaa rahaa! kuunelkaa youtubesta!

Bilesaaren jälestä, monnisaarille, koh samui, koh tao, sen jälkeen tapahtuukin kummia, tiemme erkanevat hetkeksi, Samulla on lippu maailman toiselle puolelle, ja Rikun suunnitelmista on laitettu selvityspyyntöä hiihtoliitolle, ja sieltä määrättiin Kari-Pekka Kyrö hoitamaan asiaa, joten Riku odotteleekin KPK:lta sähköposteja. Jokainen voi oman toppatakkinsa uumenissa miettiä, mitä täällä oikeen tapahtuu.

Termistö:

TukTuk: maailman paras trasportaatioväline heti teleporttauksen jälkeen. Kivasti mobiilimonnituksen saattelemana paikasta A paikkaan ravintolan pöytä. Kambodzasta löytyy parhaat tuktukit, koska ne on skootteri-peräkärryviritelmiä, uskomattomin mukavilla vepsäläisen sohvilla, nyt vain 599,-

Mobiilimonni: mobilisoitua monnitusta, eli liikkeessä tapahtuvaa rentoutumista. Kuitenkaan bussimatkoja ei  voi kutsua mobiilimonniksi, koska monnitus ei pääse tuktuk monnin tasolle. Että turha Rabbe turha lähteä keulimaan :)



Tässä kun kaikilla varmasti iltojen pimetessä alkaa matkakuume nousta, lähtekää reissuun, ottakaa koodi, ja tulkaa morjestamaan meitä! Niin Karppisen Eerik tekee! Opiskelut ja työt paussille ja quit the ratrace!


Aitoa suomalaista videokuvaa kambodiasta Samun kynästä.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-RS


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti