torstai 24. tammikuuta 2013

Pitäisikö Thaimaa jättää jo?


Morjestaaah!! Viime updatesta Khaolakin suuntimilta on päästy jälleen etiäppäin.  Phuketiin päästiin lukuisten taisteluiden jälkeen norjalaisella ilmaiskyydillä ja Phuket Towniin pamahdettiin hämmentyineissä merkeissä kellon ollessa aamu. Tarkoitus oli etsiä patong beach ja bangla road jossa sitten paljon puhuttu Kankaanpää osastoineen vaikutti. Tottakai taksi kuski tolkun miehenä tiesi mistä banglaroadista puhuttiin ja sanoi että matkan teossa ei menisi kauaa.. viiden minuutin jälkeen taksi pysähtyikin jo banglaroadilla ja tähän oltiin tyytyväisiä, paineltiin ensimmäiseen hostelliin kyselemään hintoja, ja Rikun tarkistaessa huonetta, Samulla lamppu syttyi päässä, ettei me kyllä vielä välttämättä ollakkaan ihan siellä missä pitäisi. Länkkäreitä ei näkynyt missään ja hinnatkin olivat vielä kohtuullisia, joten tämä ei ollut meidän määränpää vielä yhtään. Kartta käteen ja kysyttiin kuskilta että missäs sitä nyt ollaan ja tänne pitäisi päästä. Kuskin sanoin "yes there is many many banglaroads in phuket". Kunnon vanhan kaliiberin kusettaja. Liiton miehiä pitää aina arvostaa. Taksi alle ja matkaan, taksissa molemmilta osallistujilta virrat pois ja sitten herättiinkin määränpäässä. Tällä kertaa taisi mennä enemmänkin niin, että määränpää eikä se matkan teko.

Huone saatiin haltuun pitkän puodituksen jälkeen, ja aika monta hostellia tuli käytyä ennenkuin nappasi, ja tässä kohtaa huomasimme että tämä paikka ei ole pidemmän matkaajan lompakolle tehty sitten yhtään, hinnoista myllytettiin joka mutkassa ja vähän suorallakin. Kuositusmonni saatiin hoidettua ja seuraavana ohjelmistossa olikin löytää Kankaanpään erityisosasto jostain. Tunnin hortoilun jälkeen törmäsimme, ja lähdimme välittömästi syömään, josta löytyikin liettualainen herrasmies, joka heti aamutuimaan lounaan kunniaksi tarjosi koko porukalle kolmet fisut ja yhdet kaljat mieheen. Tässä vaiheessa valssista tuttuja taka-askelia ei enää tarvittu, vaan polkalla seiskaleiskan kautta kaljat kourassa hostelliin aikaa viettämään, phuketin yöelämän kiilto silmissä. Hommaa taltioitiin videollekin, mutta Penan editointiporukkalla on huomattavia vaikeuksia (pysyä selvinpäin) työstää tästä julkaisukelpoista materiaalia. Phuketin yöelämässä mentiin yhtä lintassa kuin Äänekoskella ensimmäisten lumien aikaan, ja myös syöksymisharjoitukset tuli pidettyä Rikun ja Kankaanpään taistelijaparin yhteistoiminnan kehittämiseksi, ja pimeätoimintakyvyn todettiin olevan entisellään. Seuraavana aamuna checkout kellon tikittäessä Riku luuli saippuaa karkiksi ja söi sen. Siinäpä se. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä.


Tarkoituksena oli lähteä kohti Koh Taota tällä päivämäärällä, kun tuttuun tapaan oletettiin että bussithan kulkee ja koirat haukkuu, mutta ilmeisen vaikeaksi oli phuketista lähtö meille tehty, ja ainut bussi meni 12.30 ja sitähän me ei tiedetty kuin vasta kello 14.00. Kun bussiin lähtö kerran sakkasi, realistiseksi tavoitteeksi muodostui lähteä huomenna taolle, ja tämän päivän epistolaksi valittiin rollerball hauskanpitoväline, biitsimonnitusta, ja nukkumapaikkakin olisi hyvä löytää. Rollerballista on tulossa videota, ja hauskaakin oli. Suosittelemme kaikille, vaikkakin se hiukan kallista on, mutta se kyllä on hintansa väärti. Yksi pesukone kerta pallossa maksaa 20 babylonin yksikköä.



Kun päivä oltiin saatu pulkkaan, oli aika etsiä majoitusta pensselin tiimille, ja Kankaanpään osaston hotellin lähialueilta se osoittautua erittäin hankalaksi. Päädyimme ainoaan logiiseen vaihtoehtoon, eli mennä thai-massagen yläkerran sviittiin yöpymään, jonka saimme puhuttua itsellemme vuokralle melkein kohtuu hintaan. Kun accommodation oli säädetty profiiliin, iltamat oli aloitettava rauhallisella kummelin katsomisella ja siitä suunnaksi otimme jälleen kerran tuon pahamaineisen banglaroadin phuketin pahimmassa mähinässä. Illasta sen verran, että lähes kaikki tulivat eri aikoihin huoneisiinsa. Rikulla ja James O. Kankaanpäällä reissu taisi kestää pisimpään, ja kotiin päästiin siinä kuuden aikoihin aamusta.

Phuket kohteena on spagettimatkaajan unelmakohde, mutta myös bucketmatkaaja, joka on varustautunut paksulla lompakolla, voi täällä viihtyä jos käsistälähtö bileistä tykkää.. Menoa ja meininkiä on vähän liiankin kanssa, mutta kaikki palvelut ja tarvittava härpäke mihin rahansa haluaa sijoittaa on helposti saatavilla. Rahoistaan pääsee eroon varmasti. Meille Phuket oli aikalailla Bhucket.

Koh Taolle lähdettiin seuraavana päivänä kello 12.30, bussissa istuimme tunteja, illalla lautta lähti 23.00 Koh Taolle, ja oli perillä 7.00 aamulla. Eerik löytyi pienoisen informaatiokatveen jälkeen, ja näin koko suomalaisremmi saatiin kasaan. Messissä tällä kertaa Tatja, Maiju, Eerik, Samu, Riku ja Katri tottakai matkaoppaana oli liittynyt seurueeseen ennen lauttaan nousua.
Illalla stressitasoja oli purettava perinteisellä suomijuomapelillä, ja stressihän lähti. Seuraavana päivänä monnitusta harrastettiin vähän siellä sun täällä, extreme leveleille monnituksen vei Eerik ja Tatja, jotka kävivät leimautumassa. Eerik vei samalla monnin uudelle tasolle tatuoimalla monnin oikeaan käteensä, jotta monni olisi aina mahdollisimman lähellä!

mökkimme koh taolla.


Eerik ja Samu kävivät Eerikin viimeisenä iltana arjalaistyylisellä paljasjalka marssilla, ja reissu osoittautua todella hyväksi kallioilta hyppimispaikkojen metsästyksessä, ja taisi sieltä muutama huikea snorklaus-mestakin löytyä samalla kertaa.



Seuraavien päivien saatossa retkikuntamme pienentyi alkuperäiseen, täydelliseksi hioutuneeseen kahdenketjun taktiikkaan, ilman laitureita tai pakkeja, molempien vuorotellessa ykkösketjussa. Tami voi soitella jos tulee asian tiimoilta kyseltäviä, tai ihan vaikka mestikseen lähtöjä.

Koh Taolla olisi nyt tarkoitus laittaa ravilätkät päähän ja keskittyä olennaiseen eli, rentoutua ilman kelloja ja muita tarpeettomia laitteita jonkin aikaa. Tänään käytiin vähän snorklailemassa ja toivoimme näkevämme muutamia hai-kaloja, ja motivoiduttiin vuokraamaan jopa kajakkiakin taas. Mukavastihan se päivä meni siihen asti kunnes Riku rikkoi varpaansa, ja lääkintämiehen ollessa varuskuntasairaalassa, oli pakko lähteä takaisin suoja-asemaan monnittautumaan.




Termistö:
Seiskaleiska aka 7/11 aka Siwa aka Tarmo Lähikauppias aka K-Rauta aka Täältä Löydät Kaiken: Paikallinen r-kioski, täältä saa tuna sandwicheistä pikaliimaan, hyttyskarkotteiden kautta aivan kaiken mitä ikinä ihminen tarvitsee. Ultimaattiset mässyhyllyt.

Ravilätkät: Jos tarkasti katsoo, saattaa huomata ravihevoselle moiset päässä, myös joillain oikein motivoituneilla spagettimatkaajilla voi olla tälläiset ettei keskittyminen herpaannu missään olosuhteissa mihinkään kellon aikaan. Blokkaa turhat huomionkiinnittäjät pois ja helpottaa myös riivaajilta suojautumista huomattavasti. Ravilätkistä on olemassa monenlaisia eri versioita, Samu omistaa näistä ehkä nopeimmat.

Tulevaisuuden suunnitelmissa taitaa olla siirtyminen kohti Malesiaa, niin saa se Ristokin taas jotain sisältöä elämäänsä. noh mitess ne opiskelut sielä sujuu? maistuu? mites duunit?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Iso Pensselillä Väärään Karttaan

(varoitus lukijoille, tulossa levoton teksti, ei sovi luovuttaa, termistö lopussa!!)

Hellureihellurei vääntö on hurjaa.. Blogihan luvattiin laittaa taannoin "seuraavana päivänä", kas kummaa näin ei jostain syystä käynytkään.. Mahtaako syynä olla se, että Samu tuli hotellin kolmaanteen kerrokseen eräänä myrskyisenä yönä normaalisti parveekkeen kautta, koska Rikulla ei ollut enää voimia ilmeisesti avata ovea. Eli tällä hetkellä aikaa on vietetty kaikille tuntemattomassa, mutta niin tutussa paikassa, eli sieltä mistä Sirkesalo lähti rantatuolista, kuin hauki rannasta jäniksen perään, ja tottakai konsanaan.. Jotta tekstistä tulisi mahdollisimman epäselvä, siirtykäämme takaisin tuohon tapahtumien yöhön josta on ollut puhetta..

Näkymää parvekkeelta

Koh Changilta siis lähdettiin kohti Bangkokia jälleen kerran amphibityyppisellä minivan ratkaisulla ja Bangkokissa haettiin perusteellista kuositusmonnia. Mutta hei eihän me vieläkään palattu siihen yöhön? no ei niin mutta ollaan menossa! valitettavasti me ollaan jo eellä. Kun oltiin henkisesti valmiita, hypättiin yöbusseihin, Eerik poukki Koh Phi Phille morjestamaan Changilla tapaamiaan suomalaisia, mutta ei huolta Eerikille vedettiin pikakurssi, rättisulkeiset ja syöksymisharjoitukset, jotta mies voitiin päästää hetkeksi yksin etenemään.. Samu ja Riku sen sijaan lähtivät kohti spagettimatkaajan unelmakohdetta, Khaolakin tv:stäkin tuttuja tsunami hazard zoneja ja täällä on nyt sitten aikaa vietettykin.. Syy miksi täällä ollaan, on niinkin yksinkertainen, kuin Ylisen Katri, joka työskentelee aina kohteessa. Tajuutjä?

Kivasti aiheen vierestä Khaolakin keskustaa, ja meidän virheetön nopea skootteri kisavärityksellä!


Siis siihen kadonneeseen punaiseen lankaan, ELI ensimmäinen ilta muuan lomaresortissa ja Leikkisetä-Antti, Katri ja tottakai Ison Pensselin tiimi lukuunottamatta kuvausryhmää.. Kake hukkui uima-altaaseen päiväjurrissa. Kuvaajan paikka siis auki! hakemuksia tulemaan! NYT SE LANKA!! noniin, parvekebileet tällä kokoonpanolla, ohjeistettu juomapeli, ja eikun tutustumaan. Ilmeisesti jossain vaiheessa iltaa joku oli löytänyt portaalin suoraan läheiseen, tai ei niin läheiseen baariin, ja sieltä itsemme löysimme, ja heti perään hukkasimme. Extreme-Antilla oli ilmeinen kotiinlähtö x-kohdassa iltaa, johtuen seuraavan päivän velvollisuuksista, mutta loppuryhmä jatkoi ilmeisesti pidempään. Illan lakipiste saavutettiin, kun Katri tarjosi jotain yllättävän hävytöntä, juomakelvotonta shottia pojille, ja seuraavana vuorossa olikin jo tutuksi käynyt tiimilaatta. Sanomattakin oli siis selvää, että yksi ja toinenkin svägeli oli tässä vaiheessa kumottu, ja lisää ei olisi enää tarvinnut. Lakipisteen lakipiste saavutettiin kun Samu teki catwalk tyylisen statement poistumisen anniskelualueelta kohti ääretöntä ja sen yli. Riku onneksi jo luottaa Samun autopilottiin, eikä vaivautunut lähtemään perään, ja näinhän se aina toimii. On ennenkin toiminut. Samulla ei juurikaan ole illan eventeistä koppia, mutta tarinan mukaan paikallisia skootterikyytejä oli tarvittu enemmän kuin kolme, ja Thaimaan rannikkoa sahattu vähän sinne sun tänne. Loppu hyvin kaikki, Samu löytyi hotellihuoneen parvekkeelta (sijaitsee kolmannessa kerroksessa) nukkumasta, eikä kukaan tiedä miten sinne on voinut kiivetä. Släbärit ja lippis löytyi kymmemen metriä alapuolelta, joten uhrauksia siis oli vaadittu. Rikun ilta eteni jokseenin normaalisti lukuunottamatta suomalaista undercoverpoliisia, uima-allas uintia, ja tottakai merta unohtamatta. Elossa siis ollaan!! Älkää äidit huoliko!

Koska kovasta radatuksesta tulee jonkilaisia unimunkki oloja, ne on aina huuhdottava pois keinolla millä hyvänsä, tässä tapauksessa krapulaseikkailu suoritettiin läheisellä vesiputouksella ja KULTTUURIA KULTTUURIA!! 10 pistettä porukoilta, kävimme munkkitemppelissäkin!!! (koira oli tottakai tässäkin haudattuna, kävimme ihmettelemässä alligaattoria, apinaa, ja kaikenlaista muuta taapertajaa) Hämmennystä temppelissä lisäsi ryhmä munkkeja jotka iloisesti jorasivat gangnamstylen tahtiin hymykorvissa. Luotto ihmiskuntaan on mennyt, siis oikeesti munkitkin??

Alligaattorin peruslevel 1 on 1 monnitus

Samun näkemys temppelikuvauksesta.(ainoa laatuaan)

Apinaaa


Vesiputouksen viidakkomähinäseikkailu (facebookista lisää kuvia putouksesta)



Muuten Khaolakissa on mennyt aika mukavasti, kävimme yhdellä päräyttävimmästä biitseistä, yllätyksenä biitsi löytyi pahimman laatuisesta turistirysästä, ja olihan se päräyttävää.. Kävimme SAUNOMASSA ensimmäistä kertaa reissulla ja se oli kaikinpuolin virkistävä kokemus, varsinkin Riku tykkäsi, koska viime saunasta taitaa olla vierähtänyt jo lähemmäs viisi kuukautta..

Sunset beach

Aalto tulee ja pesukone alkakoon!


Khaolakissa on myös oivallinen paikka observoida spagettimatkajaan unelmakohdetta, ja heidän käyttäytymistään. Resorttielämä pistää miettimään syntyjä syviä, ja kaikki on tehty turistille niin helpoksi, ettei hotellista tarvitse poistua, ja puhelimen päästä saa murheen kuin murheen suoristettua, aina huoneen neliömääristä lähtien. Isolle Pensselille tälläinen meno on ensinnäkin turhan kroisostelua, eikä aitoa menoa näy missään muualla, kuin Samun unissa, ja Rikun videoissa. MEKAANINEN!
Tästä suunnaksi visulahti, paljon puhuttu sissiharjoitus ihmiselämän synkimässä kolosessa eli Phuketissa jonne olisi tarkoitus lähteä vielä tämän vuorokauden puolella. Tämän jälkeen iloinen re-unite Eerikin kanssa, ja toivottavasti laitesukellushäsmäkät voidaan aloittaa..


TERMISTÖ:
Kuositusmonni: Ei muisteta onko tätä jo selvitetty, mutta kertaustahan se taisi ollakkin äidin veljenpoika, joten asiaan.. Monnin kaikki muistaa, ja kuositus tarkoitti itsensä ihmiseksi fiksaamista, eli suihkut, hampaanpesut ja tottakai päiväunet, tutummin päiväkyykky. Näistä on kuositusmonni tehty. Monesti kuositusmonnin jälkeinen tilanne saattaa olla muutamat levottomat kaljat hyvässä porukassa.

Spagettimatkaaja: Slangisana pakettimatkaajasta, kaksi viikkoa etukäteen maksettua lomaa, lapset mukana, yllätykset tunnetaan nimellä loppuvastus, ja aina löytyy jotain nillitettävää.. Spagettimatkailu on ainostaan sallittua honeymoonilla, eli häämatkoilla, muita pakettimatkoja isopensseli ei tunnusta. Spagettimatkaajaa ei tule missään tapauksessa sekoittaa Bucket-matkaajaan, koska he kisaavat aivan eri sfääreissä. (bucket-matkaajista enemmän kiinnostuneille, kannattaa skrollata alaspäin vietnamin aikoihin, josta on raportoitu tähän blogiin)

Svägeli: Uusi hieno sana kaljalle, koska rakkaalla saamelaisella on tunnetusti monta nimeä eri konteksteihin. Saa käyttää, aiomme kuluttaa myös tämän termin loppuun hyvinkin pian.

Unimunkki: Riku. Maailman huonoin herääjä/sängystä nousija. Nukkuu, kääntyy, monnittaa, nukkuu, nukkuu, ei käänny, leissittää, herää, nukkuu, ei herää, ilmoittaa haluavansa nukkua lisää, herää ja tuhoutuu huonoon elämäänsä.

Tiimilaatta: Suoritetaan hyvän kaverin kanssa, on suoritettava puhtaasti yhteislaukauksella, ilman tulikomentoa, tai tulialuetta. Kyseessä perussuomalainen huuto-oksennus. Hissipojan sesonki, lemppari ja keräilylaatta.

Noniin niitä mainoksia mainoksia! Rahat alkaa käydä vähiin, ja kohtahan tässä pian joudutaankin jo oikeisiin töihin, mikä ei ole mistään kotoisin jotenka! On imuria, marmomia ei oo, mut onhan ne siistejä. KLIK KLIK KLIK!! ja hotelli Pattayalta!! Niin ja tottakai henkevää kulttuurimateriaalia kaikenikäisille on kehitteillä, kunhan saadaan Kakelle korvaava agentti mestoille.

- kahen litran kuustoista venttiilinen turbo

tiistai 8. tammikuuta 2013

Nonni sano monni!

Noniin mussukat! nyt on taas päästy internetyhteyksien päähän läheiseen ravintolaan, ja saadaan tämä blogikin taas ajantasalle. Nykyinen olinpaikka on Thaimaassa, Koh Chang saarella, jossa ollaan oltukin jo kohta viikko.. Tänne saavuttiin bangkokista, missä uusivuosi käytiin viettämässä ja Eerik transportteerasi itsensä näille leveysasteille.. 

Bangkokissa vierähti taas muutama päivä hyvin puuhastellessa, odotellessa Eerikiä ja viskiä juodessa. Uusivuosi vaihdettiin isolla porukalla, mukaan lukeutui aikojen alusta tuttu Sam Hammond auustraaaaliasta, ruotsalaisia tyttöjä kiintiömäärät ja tottakai pari paikallista vahvistusta. Uudenvuoden sekoilut olivat tavallista parempia sekoiluja, ja klo24 tunnelma katolla keskellä Bangkokia oli luokkaa päräyttävä, siitähän se kuvakin siellä isossapensselissä facebookissa! Taktiikkana oli krapuloista selvittyämme lähteä monnittautumaan Koh Changille ja viettää siellä x-määrä aikaa, saada Eerikille vaadittu rusketus, löytää pitkästä aikaa keräilymonni, etsiä artifakteja, ja urpoilla porukalla koko rahan edestä. 



Reissuun lähdettiin vahvistetussa ryhmässä, mukana siis Sam, Henkka, Mei, Samu, Riku ja tottakai Eerik. Saarella ensimmäinen päivä meni sekavissa paratiisitunnelmissa, ensimmäisenä päivänä saavuimme ilmeisesti liian aikaisin kohteeseen, koska homma roilahti päiväkänneiksi heti kärkeensä.. Samulla ja Eerikillä oli myös hirvittävä tarve päästä tutkimaan rantoja ja kaikkea muuta saaren mähinää, ja Riku motivoitui lähtemään mukaan seikkailulle.. Hikisen olon, monien ylä-, ja alamäen jälkeen, kalliokiipeilyn ja kaiken muun mahtavan päätteeksi löysimme Lonely Beachin ravintolasta suomalaisia, joiden kanssa aikaa on sitten tässä vieteltykin. Porukka käsittää monesta porukasta koostuneet porukat, ja nyt meidän porukka vielä siihen, niin onhan siinä jo aika porukka. Sanomattakin oli selvää, että rantaa vaihdettiin seuraavana aamuna kyseiseen paikkaan mistä ihmisiä lisää löytyi, ja ensimmäisenä iltana oli huolellisesti huolehdittava, että sekoilut hoidettaisiin antaumuksella, ja kaikkiin tutustuisi mahdollisimman sekavissa tunnelmissa. 

bungalowia, ja saaren paras bilemesta.

Tämän jälkeen on sitten suhailtu jos jonkinlaisissa skootteri osastoissa ympäri saarta, käyty viidakossa etsimässä jälleen kerran itseämme ja sitä kuuluisiaa changin vesiputous laguunia, ja huomenna on vuorossa kajakkihommeleita ja snorklailua, mikäli olosuhteet antavat periksi..

Eilen käytiin saaren toisella puolella Long Beachilla, jonne matkaa kertyy jotain 60km teitä pitkin, joten skobailun merkeissä vierähti koko päivä. Jäämies #1 hukkui porukasta noin 15 minuutin jälkeen ja Jäämies #4 hukkui porukasta 40 minuutin jälkeen.. Syiksi jäämiesten tallin pr pomo ilmoitti väärät rengasvalinnat, liian kovan nesteytyksen edellisenä päivänä, venyttelyn puutteen ja muita tekosyitä. Pojat pääsivät kyytiläisineen määränpäähän noin puolitoista tuntia myöhemmin kuin kärkiryhmä.

Long Beach


Changin laguunin etsintään lähdettiin eräänä päivänä erillisinä osastoina Rikun käynnistymisvaikeuksien takia, ja Ensimmäisessä ryhmässä liikkeelle lähti Sam, Eerik, Tatja, Maiju ja Sophie, jotka Eerik oli tavannut yöllisillä vaelluksillaan. Toinen osasto lähti liikkeelle Villen, Anssin ja Rikun voimin, ja löysi ensimmäisenä ryhmän viidakon keskeltä hetken huudeltuaan. Rikun bravuuriksi muodostunutta flipflop-vaellusta suoritettiin kovalla motivaatiolla tunnin verran, vähemmän kovalla motivaatiolla tunnin verran, ja ilman motivaatiota loppuun asti. Emme löytäneet laguunia vesiputousten päältä, löysimme sen jo luovutettuamme, kun kävelimme takaisin kohti mopojamme.. Laguuni löytyi, kuvat otettiin ja takaisin monnittamaan bungalowille. Riku ei silti vieläkään löytänyt sisintä itseään viidakosta.



Maiju, Sophie, Eerik, Riku, Tatja, Ville, Anssi ja Sam 


Sam lähti tänään kovaa kohti bangkokia, Henkka ja Mei lähtivät jo muutamia päiviä sitten. Tällä hetkellä porukassa reissaa 8 suomalaista ihmishahmoa, ja aika on menee lähestulkoon koko ajan leppoisasti. On Tampereelta Emma ja Riina, Jyväskylästä Anssi ja Ville, ja Helsingin päädystä Petra ja Juho. Bungalowit on meillä kaikilla vierekkäin ja Blockpartyt on aika kovaa tasoa ollut viimeisinä pimeinä iltoina. Tänään joku saksalainen kehonrakentaja tuli ilmoittelemaan, että konserttia voi pidellä varmasti myös pienemmillä volyymeillä, eikä Samua tarvitse etsiä pitkin pihoja koko yötä. Ja jos tarvitsee, ei niin kovaan ääneen..

Eerik on kotiutunut kohteeseen hyvin, sillä mies suhailee pitkin poikin saarta kuin ammattimatkaaja, luo uusia ystävyyssuhteita paremmin kuin Pekka Pouta, ja näyttää viihtyvän. Koh Changilla voisi olla vielä muutamat päivät, sitten suunnata kohti Phuketia mistä löytynee Alikersantti James O. Kankaanpää sanomalaite valmiina, ja sissiharjoitus voidaan aloittaa.. Tältä näyttää maailma täältä päin katsottuna koitetaan saada vielä videota tulemaan joku päivä kun yhteydet ovat taas kohtuullista luokkaa..




Lopun erikoinen kuvaraportti: ranta vesistöistä kiinni otettu seepia kala

Kiitos ja Anteeksi.

Terveisin pojat