torstai 24. tammikuuta 2013

Pitäisikö Thaimaa jättää jo?


Morjestaaah!! Viime updatesta Khaolakin suuntimilta on päästy jälleen etiäppäin.  Phuketiin päästiin lukuisten taisteluiden jälkeen norjalaisella ilmaiskyydillä ja Phuket Towniin pamahdettiin hämmentyineissä merkeissä kellon ollessa aamu. Tarkoitus oli etsiä patong beach ja bangla road jossa sitten paljon puhuttu Kankaanpää osastoineen vaikutti. Tottakai taksi kuski tolkun miehenä tiesi mistä banglaroadista puhuttiin ja sanoi että matkan teossa ei menisi kauaa.. viiden minuutin jälkeen taksi pysähtyikin jo banglaroadilla ja tähän oltiin tyytyväisiä, paineltiin ensimmäiseen hostelliin kyselemään hintoja, ja Rikun tarkistaessa huonetta, Samulla lamppu syttyi päässä, ettei me kyllä vielä välttämättä ollakkaan ihan siellä missä pitäisi. Länkkäreitä ei näkynyt missään ja hinnatkin olivat vielä kohtuullisia, joten tämä ei ollut meidän määränpää vielä yhtään. Kartta käteen ja kysyttiin kuskilta että missäs sitä nyt ollaan ja tänne pitäisi päästä. Kuskin sanoin "yes there is many many banglaroads in phuket". Kunnon vanhan kaliiberin kusettaja. Liiton miehiä pitää aina arvostaa. Taksi alle ja matkaan, taksissa molemmilta osallistujilta virrat pois ja sitten herättiinkin määränpäässä. Tällä kertaa taisi mennä enemmänkin niin, että määränpää eikä se matkan teko.

Huone saatiin haltuun pitkän puodituksen jälkeen, ja aika monta hostellia tuli käytyä ennenkuin nappasi, ja tässä kohtaa huomasimme että tämä paikka ei ole pidemmän matkaajan lompakolle tehty sitten yhtään, hinnoista myllytettiin joka mutkassa ja vähän suorallakin. Kuositusmonni saatiin hoidettua ja seuraavana ohjelmistossa olikin löytää Kankaanpään erityisosasto jostain. Tunnin hortoilun jälkeen törmäsimme, ja lähdimme välittömästi syömään, josta löytyikin liettualainen herrasmies, joka heti aamutuimaan lounaan kunniaksi tarjosi koko porukalle kolmet fisut ja yhdet kaljat mieheen. Tässä vaiheessa valssista tuttuja taka-askelia ei enää tarvittu, vaan polkalla seiskaleiskan kautta kaljat kourassa hostelliin aikaa viettämään, phuketin yöelämän kiilto silmissä. Hommaa taltioitiin videollekin, mutta Penan editointiporukkalla on huomattavia vaikeuksia (pysyä selvinpäin) työstää tästä julkaisukelpoista materiaalia. Phuketin yöelämässä mentiin yhtä lintassa kuin Äänekoskella ensimmäisten lumien aikaan, ja myös syöksymisharjoitukset tuli pidettyä Rikun ja Kankaanpään taistelijaparin yhteistoiminnan kehittämiseksi, ja pimeätoimintakyvyn todettiin olevan entisellään. Seuraavana aamuna checkout kellon tikittäessä Riku luuli saippuaa karkiksi ja söi sen. Siinäpä se. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä.


Tarkoituksena oli lähteä kohti Koh Taota tällä päivämäärällä, kun tuttuun tapaan oletettiin että bussithan kulkee ja koirat haukkuu, mutta ilmeisen vaikeaksi oli phuketista lähtö meille tehty, ja ainut bussi meni 12.30 ja sitähän me ei tiedetty kuin vasta kello 14.00. Kun bussiin lähtö kerran sakkasi, realistiseksi tavoitteeksi muodostui lähteä huomenna taolle, ja tämän päivän epistolaksi valittiin rollerball hauskanpitoväline, biitsimonnitusta, ja nukkumapaikkakin olisi hyvä löytää. Rollerballista on tulossa videota, ja hauskaakin oli. Suosittelemme kaikille, vaikkakin se hiukan kallista on, mutta se kyllä on hintansa väärti. Yksi pesukone kerta pallossa maksaa 20 babylonin yksikköä.



Kun päivä oltiin saatu pulkkaan, oli aika etsiä majoitusta pensselin tiimille, ja Kankaanpään osaston hotellin lähialueilta se osoittautua erittäin hankalaksi. Päädyimme ainoaan logiiseen vaihtoehtoon, eli mennä thai-massagen yläkerran sviittiin yöpymään, jonka saimme puhuttua itsellemme vuokralle melkein kohtuu hintaan. Kun accommodation oli säädetty profiiliin, iltamat oli aloitettava rauhallisella kummelin katsomisella ja siitä suunnaksi otimme jälleen kerran tuon pahamaineisen banglaroadin phuketin pahimmassa mähinässä. Illasta sen verran, että lähes kaikki tulivat eri aikoihin huoneisiinsa. Rikulla ja James O. Kankaanpäällä reissu taisi kestää pisimpään, ja kotiin päästiin siinä kuuden aikoihin aamusta.

Phuket kohteena on spagettimatkaajan unelmakohde, mutta myös bucketmatkaaja, joka on varustautunut paksulla lompakolla, voi täällä viihtyä jos käsistälähtö bileistä tykkää.. Menoa ja meininkiä on vähän liiankin kanssa, mutta kaikki palvelut ja tarvittava härpäke mihin rahansa haluaa sijoittaa on helposti saatavilla. Rahoistaan pääsee eroon varmasti. Meille Phuket oli aikalailla Bhucket.

Koh Taolle lähdettiin seuraavana päivänä kello 12.30, bussissa istuimme tunteja, illalla lautta lähti 23.00 Koh Taolle, ja oli perillä 7.00 aamulla. Eerik löytyi pienoisen informaatiokatveen jälkeen, ja näin koko suomalaisremmi saatiin kasaan. Messissä tällä kertaa Tatja, Maiju, Eerik, Samu, Riku ja Katri tottakai matkaoppaana oli liittynyt seurueeseen ennen lauttaan nousua.
Illalla stressitasoja oli purettava perinteisellä suomijuomapelillä, ja stressihän lähti. Seuraavana päivänä monnitusta harrastettiin vähän siellä sun täällä, extreme leveleille monnituksen vei Eerik ja Tatja, jotka kävivät leimautumassa. Eerik vei samalla monnin uudelle tasolle tatuoimalla monnin oikeaan käteensä, jotta monni olisi aina mahdollisimman lähellä!

mökkimme koh taolla.


Eerik ja Samu kävivät Eerikin viimeisenä iltana arjalaistyylisellä paljasjalka marssilla, ja reissu osoittautua todella hyväksi kallioilta hyppimispaikkojen metsästyksessä, ja taisi sieltä muutama huikea snorklaus-mestakin löytyä samalla kertaa.



Seuraavien päivien saatossa retkikuntamme pienentyi alkuperäiseen, täydelliseksi hioutuneeseen kahdenketjun taktiikkaan, ilman laitureita tai pakkeja, molempien vuorotellessa ykkösketjussa. Tami voi soitella jos tulee asian tiimoilta kyseltäviä, tai ihan vaikka mestikseen lähtöjä.

Koh Taolla olisi nyt tarkoitus laittaa ravilätkät päähän ja keskittyä olennaiseen eli, rentoutua ilman kelloja ja muita tarpeettomia laitteita jonkin aikaa. Tänään käytiin vähän snorklailemassa ja toivoimme näkevämme muutamia hai-kaloja, ja motivoiduttiin vuokraamaan jopa kajakkiakin taas. Mukavastihan se päivä meni siihen asti kunnes Riku rikkoi varpaansa, ja lääkintämiehen ollessa varuskuntasairaalassa, oli pakko lähteä takaisin suoja-asemaan monnittautumaan.




Termistö:
Seiskaleiska aka 7/11 aka Siwa aka Tarmo Lähikauppias aka K-Rauta aka Täältä Löydät Kaiken: Paikallinen r-kioski, täältä saa tuna sandwicheistä pikaliimaan, hyttyskarkotteiden kautta aivan kaiken mitä ikinä ihminen tarvitsee. Ultimaattiset mässyhyllyt.

Ravilätkät: Jos tarkasti katsoo, saattaa huomata ravihevoselle moiset päässä, myös joillain oikein motivoituneilla spagettimatkaajilla voi olla tälläiset ettei keskittyminen herpaannu missään olosuhteissa mihinkään kellon aikaan. Blokkaa turhat huomionkiinnittäjät pois ja helpottaa myös riivaajilta suojautumista huomattavasti. Ravilätkistä on olemassa monenlaisia eri versioita, Samu omistaa näistä ehkä nopeimmat.

Tulevaisuuden suunnitelmissa taitaa olla siirtyminen kohti Malesiaa, niin saa se Ristokin taas jotain sisältöä elämäänsä. noh mitess ne opiskelut sielä sujuu? maistuu? mites duunit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti